~*~
Kun
kysyin Joosepilta ja Hippos-Haltijata, ”Miten Auringon katoaminen
asiaa helpottaisi?” niin tokaisivat he yhdestä suusta, ”eipä
olisi liiemmälti vaihtoehtoja. Kylmä ja Pimeä, olisi kaikille
sama, piti siitä, tai ei.”
Pohdiskelin
asiaa hetken verran ja kysyin oliko kaksikko tosiaan sitä mieltä, että Kylmä ja Pimeä ratkaisisi asiat? ”Ei tietenkään, mutta se
olisi yksi vaihtoehto, jotkut pitäisi tämmöisestä.” vastasi
Jooseppi. ”Pidättekö te?” ”Kyllä, joskus ja joskus taas ei.
Aurinkoisina pakkaspäivinä on melkeinpä pakko, olla reipas ja kulkea ulkona keräämässä sydän täyteen Aurinkovoimaa ja talven
energiaa. Nauttia hankien kimmellyksestä. Vaikka oisi kuinka väsynyt, ei voisi jäädä viltin alle yrttiteetä siemailemaan, koska se tuntuisi olevan hukkaan käytettyä aikaa.
”Ja
sellaiset ihmiset, jotka joutuu kauniin päivänsä viettämään
pakosta sisätiloissa kaupassa, tai konttoreissa tehtaan melussa, tai
leipomoissa. Yö ja aamuvuoroissa, ei ole kyllä laikaan tyytyväisiä
osaansa. Joku jää aina tyyttymättömäksi. Jos aina oisi pimeää,
ei yökyöpeliäkään harmittaisi, ettei tullut nähneeksi kaunista
kevät Aurinkoa. Eikä aamunvirkku oisi etuoikeutetunpi valon
suhteen, eikä myöskään voisi harmitella näkemättä jäänyttä
Superkuuta, tai yöllistä meteorikuuroa, kun oisi vain pimeää, eikä
taivaan ihmeet näyttäytyisi kellekään.”
Jooseppi
ja Hippos vaikeni. Kattilan väki käpertyi kerälle heidän
vierelleen ja hyrisi tyytyväisyydestä. Minä mietiskelin hiljaa
heidän sanojaan. Koko huoneen täytti selkeästi raksutus, mutten
tiennyt mikä raksutti, sillä kelloahan ei minun kotoani löydy.
Vieraani istuivat edelleen hiljaa, kävin keittämässä teetä ja
valmistin voileipiä. Kehoitin heitä ottamaan.
”Miten
sitten, jos niin päättäisin, ettei Tuulihuilua löytyisi? Olisimme
pimeässä. Ei timantti hankia eikä hiihtoretkiä jäälle, koska
siellä ei näkisi. Toimisiko ihmisten lamput ja tulisiko sähköä?”jatkoin kyselemistä? ”Eipä taitaisi, ennenpitkää valo lakkaisi olemasta kaikessa
muodossa. Pimeydellä on jokin tarkoitus, saattaessaan maailman
valonlähteet voimattomiksi.” ”Tiedättekö mikä se tarkoitus
on?” ”Valtaa? Kenties hän vaan pitää pimeästä enemmän, kuin
Auringosta. Kenties joku muu syy, tavattoman vaikea arvata.”
Pitkällisen
punnitsemisen ja pohtimisen jälkeen, aloin kiukustua lisää,
”Minä
pidän aurinkoisesta kesästä ja muuntuvista vuoden ajoista,
Revontulista, Tähdistä ja Kuusta, sekä talven Auringostakin,
vaikka se juuri tänään tuntuikin häikäisevän pahasti, lisäävän
päänsärkyä ja harmistusta mielessäni. Ja Tuulihuilun ääntä
ikävön niin, että sattuu. Minä en tahdo Ikipimeyttä ja tiedän,
ettei sitä tahdo muutkaan Kirjurit. Tahdon toisen vaihtoehdon.”
”Hyvä
sitten” Tokaisi Hippos nikaten silmäänsä Joosepille myhäilevästi, ”Mistä
aloitetaan?” Määrätietoisesti aloin antaa ohjeita. ”Tietenkin
sinä keräät omat joukkosi ja Jooseppi koko oman tuttavapiirinsä.
Säidenhaltijat etsii muutoksia valomääristä, lämpötiloissa,
sekä tutkii minne saakka Pimeys on jo lonkeronsa ylettänyt ja
Jooseppi ottaa joukkonsa tehtäväksi selvittää, missä on
Tuulihuilun varastaneet Sotilaat. Ennen sitä, pyydä Valotarta
kutsumaan klaaninsa kokoon. Tänään on Lucian Kulkueita ja laulua,
he voivat liittyä kulkueisiin tuomaan lisää valoa. Pyytäkää kaikkia Valonlähteitten vartioita sytyttämään lyhtynsä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti