~*~
”Meidän
yksi apulainen onkin jo ”kuulolla”, eli mennyt ja tuleva alkaa nyt yhteistyöhön,” Huubert napautti
ikkunaa ja nosti muistikirjani vasten sitä. Tytti oli raapustanut
tyhjälle sivulle jotain. Nainen ikkunan takana vilkutti
hämmentyneenä. Ja alkoi touhuamaan tahollaan jotain.
Samalla
hetkellä Otsamon tuvan ovi napsahti auki ja ajattoman oloinen
valkohiuksinen hahmo livahti sisälle. ”Aaa ja näemmä käytössämme
on myös koko maailman aika.” Hymyili Huubert. Jäimme kaikki hyvin
hämmentyneenä katsomaan vierasta. Huubert tuntui hänet
tunnistavan, koska hymyili kuin ystävälle ja toivotti
tervetulleeksi, ennen kuin meistä kukaan ehti tehdä mitään.
Juuri
tulleesta oli vaikea sanoa, oliko hän mies, vai nainen, vanha, vai
nuori, ihminen, vai muu elollinen, puuta, vai kiveä, näkyvä, vai
näkymätön. Hahmo kumartui ja esittäytyi Isä-Äiti Ajaksi.
”Nyt-Aika, tarkkaanottaen. Tuleva ja mennyt, aika, jota parhaillaan
hengitämme. Ja sitä kaikkea muuta.”
”Olen
omalta osaltani tätä soppaa työstänyt sillä, että annoin
sotilaille valinnan hetken. Ja tuo tilaisuus teki heistä varkaan,
kuten monista ennen ja heidän jälkeensä. Huomasin asian kyllä
heti, mutta jostain syystä koin, että ihan itsekseni, en tätä
soppaa saa syömäkelpoiseksi.
Siksipä nappasin teidät apujoukoksi, anteeksi yllätykseni.
Aika täällä tunturilla ei kulu, se ei kulu myöskään Luonnonkansan kievareissa, eikä muissakaan taukotuvissa. Ikkunat on aukaistu Kirjureitten luo ja he ovat käytettävissänne kaikissa tähän vaikuttavissa vuosissa. Näin teillä on Kirjureittenne kaikki muistot käytettävissä, jotta Tuulihuilu saadaan takaisin Valo-työhön.”
Aika täällä tunturilla ei kulu, se ei kulu myöskään Luonnonkansan kievareissa, eikä muissakaan taukotuvissa. Ikkunat on aukaistu Kirjureitten luo ja he ovat käytettävissänne kaikissa tähän vaikuttavissa vuosissa. Näin teillä on Kirjureittenne kaikki muistot käytettävissä, jotta Tuulihuilu saadaan takaisin Valo-työhön.”
Minä
jään seuraksenne ja autan kaikin tavoin mitä käytössäni on.
Kaamos
on pyynnöstäni ottanut jäädytetyt erityissuojelukseensa, heidät
on vaivutettu syvään parantavaan uneen. Mutta ilman Aurinkoa he
eivät siitä herää. Tuulihuilu on siis saatava takaisin, samoin
keino miten saadaan valoa tuntureille siksi ajaksi, kun Huilu on
kateissa. Tuulet on valjastettu etsintäpartioihin, he kuljettaa
teitä suotuisasti kaikkialle minne tahdotte. Nyt on teidän vuoro.
Käyttäkää luovuuttanne.” Aika osoitti viimeiset sanansa
Kirjureille.
~*~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti