Luonnonkansan turinoita: Surinaa ja tikitystä.

~*~

Olemme tunturin rinteessä. Olleet jo tovin, etsimässä uusia kohtia jonne laittaa nuotio. Koko Otsamo on ympäröity nuotioilla. Olemme juuri tulleet lepotulille pitämään kahvitaukoa, eväitä on edelleen riittänyt kaikille, Kaarnalan Herran taijat vaikutti reppuunikin niin, että kahvi ei lopu, eikä suklaapalat vähene, hedelmiäkin riittää. Ja mitä antimia hän tuokaan marjamailtaan? Ihanuutta.  Lämmitelin käsiäni kuuman kupin ympärillä. Siitä nousi mahtava kahvin tuoksu nenääni. Aikoessani hörpätä kupista, jäin ihmettelemään sen pinnalleen heijastelemaa hassua kuvajaista, jossa selkeää selkeämmin, näkyi auto. Autoa ajoi Sinipipoinen ja silmälasipäinen nainen, vieressään Jalo, jolla sylissään pikku poika.

Kaikki he vilkutti. Hieraisin silmiäni epäuskoisena. Ilmeisesti väsymys teki tehtävänsä. Salamanteri räpsytti nuotiossa Huubertin vieressä ja samantien, hän kohosi tuomaan minulle lisää Korvasienikeittoa. ”Ei olla harhanäky.” huusi kupin heijastukset ”Tulevaisuudesta, jonkun kotvan päästä. Etsitään Pimeyttä. Tajuttiin, että Tuulihuilun vieneet sotilaat on edelleen rinteessä, eksyneenä huilun kanssa. Kysykää Lumikeijuilta, missä he tulivat kohdikkain? He eivät pääse pois, sillä Pimeys sokaisi heidät, edes itse sitä tajuamatta, nyt he ovat sotkeutuneet hänen helmoihinsa.”

”Jalo koettaa saada autoamme lentämään, mutta eihän minun Pirssi-Uljas sentään mikään isä Weasleyn auto ole. Melkein tavallinen ihmisauto vain, paitsi tietty luonteikas. Hassuja heppuja, ei kaikki videoilta nähty totta ole.” Mutisee pipopäinen kuljettaja ”Mutta, jos se nyt kuitenkin, Kyösti haluaa nähdä lentävän auton.” Mutisee Jalo nolona vieressäni, tässä pohjoisen hetkessä. Korvissani alkoi taas humista, surista ja tikittää.

”Ei hätää” Isä-Äiti Aika tuli vierelleni. "Se on minun vikani, että kuulet mitä kuulet. Ja tunnet hullusti olevasi siellä ja täällä samaan aikaan, koska niinhän sinä olet. Luonnonkansa ja meidän tarinat kulkevat kanssasi samaa matkaa ja koska sinä aloitit tarinan, sinä sen ratkaisutkin saat kuulla. Ihan piaan, mutta nyt lepäähän hetki."

Surina ja tikitys koveni kovenemistaan ja lopulta koko pääni oli sitä täynnä, vajosin kuin lämpimään veteen ihan kokonaan.
Joku otti minut keinuville aalloille ja kuulin, kun Huubert alkoi soittaa voimaloitsua. Ja Kaamos soljutti lempeää untansa mieleni täyteen.

”Kirjurille unta,

kaunista ja syvää.

Unen valtakunta

tuo hälle tiedon kultajyvää.

Minne matka kulkee,

kuka

Tuulenhuilua kantaa?

Millä tavoin

Tarujen maa

meille Valotaijan

antaa?”

Kolmen Uni.

~*~

Kahvikuppi, ikkuna ja peili... On tämä maailma kimurantti ja kumman ihmeellinen. Samaan aikaan siellä ja täällä eikä liiku minnekkään. Nousin istumaan, vain tunteakseni uuden huimauksen päässän.

Edessäni istui Satulan emäntä ja sinipipoinen nainen ties mistä ajasta.

Kolme minua, siis minä, Punapää kolmantena. Ei auttanut nipistkset, ei tukistukset, sama näky oli ja pysyi edessä.

”Ilmeisesti tälle on syynsä?” ”kyllä hyvinkin.” kysyin ja Vastasin itse kaikista suista. Kaikujen vuoksi ajattelimme siirtyvämme kirjoittamaan sanottavamme. Ja kuin pyynnöstämme, kynä kiersi kehää muistikirjallamme, meidän siihen koskematta. Kaikki mietimämme kirjautui paperille, sykkyröinä ja sanankiharoina. Mietimme ankarasti syitä ja syiden seurauksia. Kirjaan syntyi mm tekstit, 

"Sotilaat on siis edelleen tunturin rinteessä ja Pimeys on täysin tietämätön siitä, että tuli sokaisseeksi heidät viittansa helmoilla." "Niin." "Onko meillä toiminta suunnitelmaa?"

"Saako Pimeyden vain katoamaan, kun Tuulihuilu löytyy? Ja miksi tuon pitäisi kadota? Onko se vaarallinen? Mistä se tuli?  Miksi se tahtoi Tuulihuilun. Tietääkö teistä kukaan?" "Siihen on jokin yksinkertainen syy?" "Entäs löytyykö asiaan yksinkertainen ratkaisu?" kynä kiersi ehdotuksia ja kysymyksiä paperille, lyhyitä lauseita ja vain kuvia, tai ihmettelyjä "Mitä Pimeys toivoo? Kysytään häneltä. Miten? Meidän täytyy yhdistää mielemme, muistomme, taitomme ja kirjurinvirasta oppimamme asiat. " "Edelleen, miten?" "Ei kaikkea tarvitse tietää, riittää, kun uskoo osaavansa."

”Jalo ja Kyösti tahtoo lentää, kysykää Salamantereilta neuvoa.” 

Jokainen ihmetteli, miten mikäkin mihinkin liittyi, mutta olimme oppineet, että ajastaan joka asialle tulee selitys. Niin kai myös näille ajatuksenkatkelmille.

Uni loppu ja minä virkosin Huubertin soittoon...Mutta kuka ja missä?

~*~