tiistai 29. tammikuuta 2013

Oikein tekemisen haasteellisuus


Yksi jos toinen osaa kaikki kymmenen käskyä miten kuten ja tietää ettei toista kannata tappaa. Vaikka se oisi kuinka kettumanen venkula. Siittä kun saatta kiinni jäädä ja rangaistukseksi saada kuitenkin saman kuin ihmisestä. Olkoon sitten minkälainen vaatteenkantoteline toisen mielestä että. Joku saattaa aplodeerata ja kiittää palveluksesta, toinen taas itkeä tihutaa vuosikymmeniä, että per minkä teit. Ja vankilaan joutuu, niin se on. Tai jos ei nyt vankilaan, niin ainakin hetken aikaa joudut ehdonalaisessa olemaan. Ja jos sattuu olemaan joku merkityksettömänpi vainaja, joka jo muutenkin ois hetikohta huomenna kuollu, niin mitä sitä suotta vähiä sellejä täyttämään, ulos vaan ja vapaaks ettei nyt valtiolle liikoja kuluja tuommoisesta tulis.

 Varastamaan jos alat niin rikollista on sekin, jos varastat nälkääsi, niin ymmrätäähän sen, mutta jos varastat ja jäät kiinni, niin varkaus on varkaus, vaikka viemäsi kanapalan voissakin paistaisit. Taas tuleen sakkoa sanktioita ja vaikkapa leivätöntä pöytää, oli nälkä tai ei. Toisaalta riippuu siittäkin kuka varastaa. Jos varastat niinko Ropin Huuti rikkaalta köyhälle antaaksesi, kuoleman rangaistus on taattu. Jos, kuten se saman tarinan paskamaisenpi Kunkun kutale, itseäs rikastuttaen. Niin ei sen niin suurta väliä, jos nyt parit soosooot saat seriffiltä ja ehkä vähän vielä apujakin, että tulee kaikki taskut tosissaan tarkastettua ja kunnolla putsittua..

 Jos puhut pahaa ja valhettelet, teet sen vielä niin röyhkeästi, että jäät kiinni, niin satikutia tulee siitäkin. Sama on hyvät puheetkin, jos sattuuvat olemaan paikkansa pitämätöntä informaatiota, kun ei siittä toisesta saa sitä väärää valaa mennä tekemään. Niih se on kans nääs rikos, ellet sitten satu olemaan johtavahenkilö tai politiikko. Silloin sen pastanpuhuminen on vaan hyvästä, koska niiden kuuluu kuulema yhteisen edun nimissä puhua aina puolesta ja vastaan, kunpaakin yhtäaikaa, viis siitä mitä mieltä ne ite on...

Joissakin tilanteissa sitä tuntee itse itsensä melko riittämättömäksi kun pohtii omaa suhdettaan oikeaan ja väärään .Lapsuuden sadut oli ihania, hyvä voitti pahan oli miten oli ja aina kaikki eli elämänsä onnellisena loppuun asti. Paitsi tietty ne rikolliset jotka joutui linnaan, tai otti ja kuolla kupsahti jossakin traagillisessa taistelussa ja maailma pelastui. Mutta kun mietti, että ne hyvätkin ihmiset ja ihanat lemmikkielikotkin kuoli loppupelissä kuitenkin, niin alkoi herätä mielessä pikkuinen epäilys siittä, onko se hyvä ja paha niin yksi selitteinen juttu kuitenkaan.

Joidenkin mielestä on paha tapa pitää kyynärpäät pöydällä syödessä, mutta en mie ainakaan huomaa, että ne siinä suurina haittoina olis. Ei ne sörki naapuri-istujan lautaselta ruokaa omaan suuhunsa, eikä ne huutele hävyttömyyksiä viereisiin pöytiin. Siin ne on tukevasti pöydän reunalla ei häiriötä.

 Leskirouva ottaa ja pukeutuu "Kuoppajuhliin" Vihtori-vainajan rakastamaan punaiseen pukuun, ihan edesmenneen esittämän toiveen mukaisesti ja juhlakansasta kuuluu kohahdus "Herreekyyydedo minkä etikettiviRRRRheen tuo Leskirouva meni tekemään, Kyllä pyörii nyt Vihtori arkusaan se on varma." Ja loppupelissä Vihtori-vainaa kulkee henkenä Rouva-kultansa vieressä suurta ylpeyttä tuntien. "Olet sinä vain semmoine rakas minulle, uskallat surussasikin minun toiveita kuulla ja perinteitä uhmata. Enkelet sinua auttakoon kaikessa mitä teet." Harmi vaan,ettei Rouva-kulta näitä sanoja kuule, seurakunnan paheksunnan alati kasvavassa melussa.

Niin monta asiaa on, mitkä vaikuttaa toisiinsa. Niiden oikein ja väärin olemiseen. Yhden totuus on toisen valhe, yhden totuus voi olla toiselle loukkaus ja toisen rakastava huomautus vastaanottajalle selvää selvenpi sodanjulistus. Ja näissä ristiaallokoissa me sitten koetamme toimia, niin itsemme, kuin kanssakulkijaammekin ajatellen, oikein. Miten se loppui? Vaikka minä puhuisin enkeleiden kieltä... Ymmärrettiinkö me kaikki totuudet ihan oikein, kun lait ei kuitenkaan ole kaikille sama?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti