Jos minä rakastuisin

...Olen varmasti se painajaismaisin hunajalinko, joka on maailmassa onneaan tihkunut. Siirappimaisin ällötys, joka on ihmisten ilmoilla näkynyt. Jos minä rakastun, jopa rakkauteni kohde, joutuu häpeämään hellyyteni ilmaisuita. Hän vaipuu nolouden tilaan, jokaisella julkisella paikalla ja satavarmasti häpeää koko olemuksellaan sitä, että on hulluudessaan päättänyt edes aloittaa keskustelun kanssani. Jos mina rakastun,  liimaudun, kuin kärpästeippi kiinni ja pysyn kunnes minut irti revitään ja vielä silloinkin, suuren tahmaisuuden saattelemana. Jos minä rakastun,  näyttää sokerinekkukin happamalta, kuin sitruuna.

Jos minä rakastun, ei lehmät enää kulje laiduntamassa vehreillä niityillä, vaan ne on kasvattaneet itselleen siivet ja haukkaavat appeekseen poutapilviä. Lampailla on sudet asuinkumppaneinaan ja karhut pussaa poroa ystävällisesti. Kissat ja koirat on keskenään sovussa ja tiikeri kasvattaa ihmisen lasta. Jos minä rakastun, sinä päivänä loppuu sodat maailmasta, aseet katoaa Saharan tuuliin ja hiekanjyviksi muuttuen,  ne saavat autiomaan kukkimaan, vuosimiljoonien takaisia kasveja. Jos rakastun nälänhätä poistuu ja joka pienokaiselle riittää ruokaa, katto pään päälle, lämpimiä vaatteita viluisille ja koko maailman epäkohdat tulee korjatuksi, Jos minä rakastun.

Jos minä rakastun... On se tunteena, kuin valtamerenhyöky koko maan yli, suurista suurin maanjäristys, joka vavahduttaa Telluksen akseliltaan, ilmakehän muutos ja tähikartaston siirto kiertoradaltaan. Jos minä rakastun onko se painajaisista pahin, vai aarteista suurin? Jos.

Kun minä rakastan, ei mikään muutu, maa kulkee kuten ennenkin, ihmiset ei huomaa mitään muutoksia, minussa, tai muuallakaan. Lehmät märehtii navetoissaan ja uneksuu kesästä, lampaat on pelokkaita ja ihmiset susia toisilleen. Kun minä rakastan, en tihku huokosistani hunajaa, en tuoksu ruusuille, enkä hehku 100watin lamppuna pimeässä. Kun minä rakastan, olen tavallisista tavallisin ihminen, joka ei osaa sanoa,  oikeita asioita oikeaan aikaan. Tunnustaa ennemmin vihansa, kuin rakkautensa ja kääntää kasvonsa pois, vaikka olisikin mieluummin ottanut suudelman suoraan huulille, kuin takaraivoonsa. Kun minä rakastun, kaikki menee juuri niin kuin en toivonut, mutta kuten pelkäsin ja ensimmäisenä kaatuu, se kaikkein eniten vaivaa aiheuttanut korttitalo.

Kun minä olen tavallinen ihminen, rakkaudesta mitään tietämätön, minä päätin etten rakastu. En ota vastuulleni sitä, miten maailma joutuu pois radaltaan ja kaikkeus muuttuisi päälaelleen, jos jotakin niin tavatonta, minulle sopimatonta tapahtuisi. Miten kukaan kestäisi, jos yhden ihmisen rakkaus voisikin siirtää vuoria ja vuori siirtyisikin aivan sopimattomaan paikkaan? Miten rakastamani kestäisi, jos liaanin lailla kahlitsisin meidät yhteen?

Täysin kokemattomana ja halitsematta rakkauden voimia, ottaisin ja muuttaisin maat ja mannut, itseni ja sinut totaalisen toiseksi, tuntemattoman suuruiseksi, kutistaisin, tai kasvattaisin ja mitä kukaan silloin tekisi? Tuuli ei tietäisi oliko tulossa, vai menossa. Puut ei muistaisi, että juuret ovat paikalla pysymistä, ei kävelyä varten ja minä en tietäisi, miksi minulla oli jalat, en muistaisi, että niillä paetaan. Mitä siitäkin tulisi, jos jäisin paikoilleni odottamaan, että kaikkiin tuntemiini tunteisiin, sinä yllättäen vastaisit?

~W~