Laitan viestejä tai soitan. Esitän viesteissä kysymyksiä, tai ihan vain ajatuksia ilman kysymyksiä, saatan soittaa useaan kertaan päivän mittaa, jättää viestin vastaajaan, tai soittopyynnön tekstiviestillä. Ärsyttävää sinnikkyyttä, sekä minulta, että vastaamattomalta yksilöltä. Tätä samaa saa tehdä virallisiin ja "epävirallisiin" viestimiin, ystäville, tuttaville, sukulaisille. Ja tulos on että yhteyttä otetaan EHKÄ viikonpäästä tai ei silloinkaan.
Miksi?
-Unohtui soittaa, -en katsonut viestejä, -Juu näin kyllä viestin, mutten sitten jaksanut, -kerinnyt, -ehtinyt, -halunnut puhua, -viestiä, -ottaa yhteyttä. Nuorten tyypillinen kommentti on loppunut saldo ja aikuisilla -sairas kiire, -kapinoiva kakara, -teini, koira,-wc-pönttö vei puhelimen,-puhelin äänetön, akuton, rikki tms... Virastoilla asiakasruuhka...konkurssi koputtelee ovella.-Olemme muuttaneet suurenpiin,/pienenpiin tiloihin -yrityksemme on lopettanut-seinät kaatuneet päälle.
Ennen Soittopyyntöön vastattiin, kun sellainen jonnekin jätettiin,. Toisaalta ennen ei myöskään toisen tavoittaminen ollut niin "helppoa" kuin nykyään. Kauenpana olleille laitettiin kirje kiirettömissä asoissa, tai soitettiin kiireellisissä. Saman kylän kamuloille piipahdettiin kylässä, toimittamassa kulloinenkin tuikitärkeä asia, oli se juoru, tai uunin leipomalämpimät terveiset . Nykyään kun joku pompsahtaa mieleen on viesti saatava etenpäin eilen, tai mieluummin toissapäivän yliöylön. Ja auta armias jos ei onnistu, kun se netti pätkii, kuuluvuutta ei ole, linkkitornit renaa, tai sitten sen vastaanottavan osapuolen nettiyhdynnässä on joku lerpahtanut osio. MIKSEI toimi, heti, nyt, VÄLITTÖMÄSTI?
Tavallaan olemme kahlittuna yhteydenpitoon 24/7 Kuin lehmä kytkyvissään. Luuri korvalla ja tietokone nokan edessä, netti vie ja tuo ja itse suhaan siinä tietotulvan ristiaallokossa välillä niin pyörällä päästä, että jollei Kattilanväki toisinaan iskisi kynsin hanpain nilkkaan kiinni ruokaa vaatiessaan, ei vorokauden ajoissa juurikaan huomaisi vaihtelua.
Ja mikä maailman välttämättömyys on olla kokoajana jonkun tavoitettavissa?
Minä saan aidon oikeasti päivän mittaan 0-2 "oikeaa" yhteyden ottoa. Noin 1-3kertaa kuukaudessa minut kutsutaan jonnekin, se voi olla lenkille, kahville, syömään, tai jollekin luennolle jne. Ja joka viestiin vastaan koska se on mielestäni kohteliasta. Jopa pöljiin viesteihin, vaikka vain toteamalla "pöljä", Se ei toki ole kohteliasta mutta se on vastaus, joka viestistä on odotettavissa, joten ko tilanteessa oletan myös viestin lähettäjän varustautuneen johonkin tämän kaltaiseen kommentiin.
Nykyään nämä vastaamattomat viestit tai puhelut ovat kerta kerran jälkeen alkaneet häiritä minua enemmän ja enemmä. Mietin pitäisikö vai eikö asiasta mainita asianosaisille vai ei? Onko turhaa huomion vaatimista pyytää henkilöä vastaamaan älyttöminpiinkin viesteihin. Jos ei kertakaikkisesti keksi sanottavaa. Mutta miten minun "ajatuksen atomin halkaisijan" pitäisi tähän viestimä hiljaisuuteen suhtautua? -He ei halua olla kanssani tekemisissä? He ei ole saaneet vielä sadattakaan viestiäni?He toivovat minun muuttavan kuuhun ilman viestintävälineitä? He haluavat minun tuntevan oloni epävärmaksi? He lukevat viestini ja nauravat minulle selkäni takana? Keräävät kirjaa kaikista hulluuksitani (<-Tämä on nykyään suosikki epäilyni ja tämä yksi pahimmista peloistani ->) He pitävät minua niin turhana yksilonä etten tarvitse vastaviestiä? Asiani on heistä typerää, kiinnostamatonta? He ovat typeriä? Kirjoitustaidottomia? Numero on vaihtunut? He ovat suuttuneet, muuttaneet maasta, kidnapattu, petkuhuiputettu, MURhattu.-Voi vattu.
En pidä siitä tavasta ettei puheluihin tai viesteihin vastata mutta mitä silloin voin tehdä? Pitääkö luennon viestintä käyttäytymisestä? Kokeiltu ei toimi, Iso riita.
No ajattelin että otan ja kirjoitan sen. Rakkaat sukulaiset, ystävät ja kylän miehet, naiset, teinit ja pikku pirpanat, virkatahot ja vapaa-aikalautakunta joka elävä kolkka tällä pallolla.
En pidä vastaamattomista viesteistä, en vain pidä. Ne ottaa minua sanoin kuvaamattoman paljon päähän ja tekevät minusta "hiukan" vainoharhaisen...
<3 Rakkaudella W.
Ps. Kirjoitin tämän tekstin jo tammikuussa ja edelleen 5.4.13 moinen viestimykkäily ärsyttää. Vallankin kun ennenpitkää selviää että viestit on nähty ja luettu jo pari viikkoa sitten. Kuinka kauan teidän pitää harkita vastausta? No juu minun tapauksessa kuukausikaan ei taida riittää. Vastauksesta saattaa huokua ärtymys vielä vuodenkin päästä, oli siihen aihetta tai ei...
Miksi?
-Unohtui soittaa, -en katsonut viestejä, -Juu näin kyllä viestin, mutten sitten jaksanut, -kerinnyt, -ehtinyt, -halunnut puhua, -viestiä, -ottaa yhteyttä. Nuorten tyypillinen kommentti on loppunut saldo ja aikuisilla -sairas kiire, -kapinoiva kakara, -teini, koira,-wc-pönttö vei puhelimen,-puhelin äänetön, akuton, rikki tms... Virastoilla asiakasruuhka...konkurssi koputtelee ovella.-Olemme muuttaneet suurenpiin,/pienenpiin tiloihin -yrityksemme on lopettanut-seinät kaatuneet päälle.
Ennen Soittopyyntöön vastattiin, kun sellainen jonnekin jätettiin,. Toisaalta ennen ei myöskään toisen tavoittaminen ollut niin "helppoa" kuin nykyään. Kauenpana olleille laitettiin kirje kiirettömissä asoissa, tai soitettiin kiireellisissä. Saman kylän kamuloille piipahdettiin kylässä, toimittamassa kulloinenkin tuikitärkeä asia, oli se juoru, tai uunin leipomalämpimät terveiset . Nykyään kun joku pompsahtaa mieleen on viesti saatava etenpäin eilen, tai mieluummin toissapäivän yliöylön. Ja auta armias jos ei onnistu, kun se netti pätkii, kuuluvuutta ei ole, linkkitornit renaa, tai sitten sen vastaanottavan osapuolen nettiyhdynnässä on joku lerpahtanut osio. MIKSEI toimi, heti, nyt, VÄLITTÖMÄSTI?
Tavallaan olemme kahlittuna yhteydenpitoon 24/7 Kuin lehmä kytkyvissään. Luuri korvalla ja tietokone nokan edessä, netti vie ja tuo ja itse suhaan siinä tietotulvan ristiaallokossa välillä niin pyörällä päästä, että jollei Kattilanväki toisinaan iskisi kynsin hanpain nilkkaan kiinni ruokaa vaatiessaan, ei vorokauden ajoissa juurikaan huomaisi vaihtelua.
Ja mikä maailman välttämättömyys on olla kokoajana jonkun tavoitettavissa?
Minä saan aidon oikeasti päivän mittaan 0-2 "oikeaa" yhteyden ottoa. Noin 1-3kertaa kuukaudessa minut kutsutaan jonnekin, se voi olla lenkille, kahville, syömään, tai jollekin luennolle jne. Ja joka viestiin vastaan koska se on mielestäni kohteliasta. Jopa pöljiin viesteihin, vaikka vain toteamalla "pöljä", Se ei toki ole kohteliasta mutta se on vastaus, joka viestistä on odotettavissa, joten ko tilanteessa oletan myös viestin lähettäjän varustautuneen johonkin tämän kaltaiseen kommentiin.
Nykyään nämä vastaamattomat viestit tai puhelut ovat kerta kerran jälkeen alkaneet häiritä minua enemmän ja enemmä. Mietin pitäisikö vai eikö asiasta mainita asianosaisille vai ei? Onko turhaa huomion vaatimista pyytää henkilöä vastaamaan älyttöminpiinkin viesteihin. Jos ei kertakaikkisesti keksi sanottavaa. Mutta miten minun "ajatuksen atomin halkaisijan" pitäisi tähän viestimä hiljaisuuteen suhtautua? -He ei halua olla kanssani tekemisissä? He ei ole saaneet vielä sadattakaan viestiäni?He toivovat minun muuttavan kuuhun ilman viestintävälineitä? He haluavat minun tuntevan oloni epävärmaksi? He lukevat viestini ja nauravat minulle selkäni takana? Keräävät kirjaa kaikista hulluuksitani (<-Tämä on nykyään suosikki epäilyni ja tämä yksi pahimmista peloistani ->) He pitävät minua niin turhana yksilonä etten tarvitse vastaviestiä? Asiani on heistä typerää, kiinnostamatonta? He ovat typeriä? Kirjoitustaidottomia? Numero on vaihtunut? He ovat suuttuneet, muuttaneet maasta, kidnapattu, petkuhuiputettu, MURhattu.-Voi vattu.
En pidä siitä tavasta ettei puheluihin tai viesteihin vastata mutta mitä silloin voin tehdä? Pitääkö luennon viestintä käyttäytymisestä? Kokeiltu ei toimi, Iso riita.
No ajattelin että otan ja kirjoitan sen. Rakkaat sukulaiset, ystävät ja kylän miehet, naiset, teinit ja pikku pirpanat, virkatahot ja vapaa-aikalautakunta joka elävä kolkka tällä pallolla.
En pidä vastaamattomista viesteistä, en vain pidä. Ne ottaa minua sanoin kuvaamattoman paljon päähän ja tekevät minusta "hiukan" vainoharhaisen...
<3 Rakkaudella W.
Ps. Kirjoitin tämän tekstin jo tammikuussa ja edelleen 5.4.13 moinen viestimykkäily ärsyttää. Vallankin kun ennenpitkää selviää että viestit on nähty ja luettu jo pari viikkoa sitten. Kuinka kauan teidän pitää harkita vastausta? No juu minun tapauksessa kuukausikaan ei taida riittää. Vastauksesta saattaa huokua ärtymys vielä vuodenkin päästä, oli siihen aihetta tai ei...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti