Sinä kuritit,
hellit ja hyväilit,
veit pois,
annoit tilalle uutta.
Sinä laitoit
minut virran vietäväksi,
hellit ja hyväilit,
veit pois,
annoit tilalle uutta.
Sinä laitoit
minut virran vietäväksi,
varoittamatta lainkaan
kuopista,
kivistä,
kuohuvista koskista.
Kertomatta, kuinka paljon
mustelmia,
kolhuja, viiltoja
vihantunteita
minä kokisin.
Unohdit myös kertoa
kunka monta
uupuneen väsyneen
painajaismaisen
elämänhetkeä
minä joutuisin kokemaan.
Kuinka paljon
kyyneleitä ja tuskan huutoa.
minä joutuisin kokemaan.
Kuinka paljon
kyyneleitä ja tuskan huutoa.
Mikset varoittanut?
Et kyllä ennakkoon kertonut
Et kyllä ennakkoon kertonut
ilostakaan,
et onnistumisen riemusta
Et voiton tunteesta,
et siitä helpotuksesta,
minkä koin
kosken kuohujen päätyttyä.
Et onnesta,
uusista taidoista
Olit aika hiljaa
siitä mitä tuleman piti.
Yllätit minut.
Olen kiitollinen, että
tutustuttiin,
olen myös kiitollinen
hyvästellessäni sinut.
Voi olla,
ehkä jonakin
päivänä kaipaan sinua,
mutta nyt.
Viime hetkilläsi
toivotan sinulle
hyvää matkaa
historiaan.
~W~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti