maanantai 17. joulukuuta 2018

Luonnonkansan turinoita: Voiko Kirjurit kadota? Osa XII

Postitonttu Poks...

Poksu siis kaikkien kievarilaisten kesken, on pienen pieni ja ujon vilkas. Aivan ihana tonttu, kaukaa Joulupukin postikonttorilta. Tehnyt töitä niin leimaajana, kun lajittelijana ja postinkantajana, koko pitkän pitkän tontun elämänsä.

Hyvä työssään ja reipas, hän on jopa ollut Joulupukin henkilökohtaisena avustajana ja kirjoittanut tuhansiin ja taas tuhansiin kirjeisiin osoitteet, liittänyt merkit ja lähettänyt eteenpäin, Poksun käsiala on tasaista ja kaunista, kaunokirjoitus ja kalligrafian salat oli hälle helppoa kauraa. Täytyy myöntää, että minä hiukan kadehdin, hänen kaunista kirjoitustaan.

Poksu on ikänsä kaiken asunut Korvatunturin kupeella, Joulupukin huolella piilotetussa kylässä. Ja ikänsä kaiken hän on myös kirjeiden ja kirjojen välityksellä, oppinut maailmasta muualla kaikenlaista. Myös kieliä, erilaisia kulttureita, joulutapoja ja jopa oppinut, ettei jokapaikassa vietetä joulua, tai, jos vietetään, se voi ollakin tyyten toisenlainen, kuin meillä, tai Englannissa. 

Poksu rakastaa lukemista ja kirjoittamista. Samoin hän rakastaa tutkimista. Mutta tähän mennessä, hän on ehtinyt oikeasti tutkia vain yhtä pientä ametistikaivosta ja joulupukin porovaljakon toimintaa. Miten mitkäkin valjaat kiinnitetään ja millä käskyillä koko koparakööri saadaan liikkeelle ja oikein ohjatuksi. Hän myös tietää lentääkö porot todella, vai onko se vaan huijausta, sekä sen millaisella joulutaijalla Joulupukki oikeasti jakaa kaikki lahjat...? Poksu on valjakon ja taikojen suhteen muuten todella tietävä, mutta suurin osa hänen tiedoistaan on EHDOTTOMAN-SALAISTA, SUPER-SALAISTA ja ERITYISEN-SALAISTA tietoa, joten sitä ei nyt vaan saa kertoa tässä.

Mutta siitä taas saan kertoa, että Postitonttu Poks on haaveillut saavansa tutustua koko maailman ihmeisiin. Jo silloin, kun Tytti opiskeli emännöinti-taitoja Joulumuorin avustuksella, Poksu kertoeli Tytille ajatuksistaan ja toiveistaan. Heistä oli tullut hyvät toverukset, sillä heillä molemmilla oli tiedonkerääjän luonne. Mikään uuden oppiminen, ei tuntunut olevan riittävästi. Niinpä he tuntuivat osallistuvan jokaiselle Korvatunturilla järjestettävälle luennolle ja kurssille, oli aihe kuin aihe.

Tämän verran Poksusta tällä erää.

~Kirjuri~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti