Jalo seisoi Kantolan tienristeyksessä ja odotti. Tiukan päättäväinen ilme kasvoillaan ja Jalomaista jääräpäisyyttä koko olemuksessa. "Nyt en kyllä jää kyydistä. Viikkoja minä olen vaaninut ja vakoillut, mutta kertaakaan en ole saanut kutsua mukaan. Nyt minä lähden vaikkei kutsuttaisikaan."
Hetken päästä mutkasta ilmestyy auto, Jalo tunnistaa sen Uljaaksi jolla taanoin jopa lennettiin, kun Tulenkulta piti viedä takaisin kotiin. Viimeaikoina on tosin käynyt useammin niin että Uljas kiitää pysähtymättä ohi, kirjuri ratissaan. Mutta hämmentävää kyllä nyt se pysähtyy ihan Jalon eteen, kirjuri hyppää kyydistä ja avaa konepellin ja touhuaa hetken, lisäillen sitä sun tätä. Juuson ja Tytin iloiset kasvot kurkkii auton ikkunoista, "Hyppää sisään hyvä mies äläkä töllistele. Tytti sai kirjurin muistamaan, että öljyä piti lisätä, ei me tässä kauaa olla." Selvä, kutsu saatu, joten kyyti on käytettävissä.
Kirjuri sai asiansa toimitettua ja Uljas matkustajineen lähti liikkeelle. "Huomaatteko hänessä mitään outoa?" Kysyi Jalo muilta. "Joo, ollaan oltu hiukan huolissamme, sillä hän näyttää pelkäävän. Siksi me aamulla päätimmekin lähteä mukaan, vaikkei kutsua tulisikaan, mutta jotain meikäläistä hänessä vielä on, sillä ovella lähtiessään, hän silitti Kattilan väkeä ja kysyi, lähdettekö avuksi? Ei ehkä suora kutsu meille, mutta nyt ei ole varaa nirsoilla kutsujen suhteen. Apuun mennään, kun pyydetään."
Kirjuri sai asiansa toimitettua ja Uljas matkustajineen lähti liikkeelle. "Huomaatteko hänessä mitään outoa?" Kysyi Jalo muilta. "Joo, ollaan oltu hiukan huolissamme, sillä hän näyttää pelkäävän. Siksi me aamulla päätimmekin lähteä mukaan, vaikkei kutsua tulisikaan, mutta jotain meikäläistä hänessä vielä on, sillä ovella lähtiessään, hän silitti Kattilan väkeä ja kysyi, lähdettekö avuksi? Ei ehkä suora kutsu meille, mutta nyt ei ole varaa nirsoilla kutsujen suhteen. Apuun mennään, kun pyydetään."
~kirjuri~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti