torstai 6. joulukuuta 2018

Luonnonkansan turinoita: Voiko Kirjurit kadota? Osa VI

Matka suujuu mukavasti, Aina aika ajoin Jalo kumppaneineen kauhistuu maisemien suhteen koska edellisiltä reissuilta heillä on mielikuvat kauniista metsistä ja nyt niiden tilalla on kadettuja aukkoja. Kun he kuitenkin ilokseen tuntevat kirjurin mutisevan samalla tavoin paheksuvasti ja huokaisevan samalla "Luonnonkansalla voimia", Alkaa heidän mielessään elää toiveekkuus. "Ei hän ole meitä unohtanut." Kuiskasi Tytti liikuttuneena.

"Mutta mikä häntä sitten vaivaa?" Juuso ihmetteli. Herra Kaarnala ilmestyi kurkkimaan etupenkin väliin. Vakavin silmin hän tokaisi "Ihmisenä olossa on monta kummaa asiaa. Jos olen oikein oivaltanut, ihmiset itse, asettavat itselleen valtavia tavotteita ja pelkäävät sitten, etteivät saavutakkaan niitä. Ja jos eivät saavuta, ovat sitten hirvittävän huonoja. Luulevat, että toisten ihmisten mielestä ja enimmäkseen kuitenkin itse itsensä tuomitsevat. Koska muistatte kuulleenne kirjurin ajatuksia viimeksi?" Kumppanukset pohtivat hetken, eivätkä muistaneet.

Jalo tarttui itseään kiinnostavaan kysymykseen ja kysyi, "Miten sinä tänne pääsit?" "Voi minä nukahdin vahingossa koulureppuun.." Herra Kaarnala hymyili hassusti ja ilmaisi siten, että sama päättäväisyys asioiden selvittämisestä, ajoi häntäkin.

Kirjuri alkoi selvästi jännittää enemmän. Lähestyttiin kaupunkia ja tuossa tuokiossa oltiinkin jo parkkipaikalla, josta kirjuri lähti harppomaan eteenpäin, pihojen poikki ja rakennuksen ovesta sisälle. Ovella on mies vastassa ja toivottaa Kirjurille huomenta, avaa oven ja sanoo tervetulloa. "Kiitos, kiitos" toteaa Jalo ja Juuso, sisälle rynnistäen, Tytti ja Herra Kaarnala astuvat perässä samoin kiittäen ja hiukan hillitynpinä, "kaikki kutsut otetaan tänään vastaa." myhäili Herra Kaarnala.

Sisällä he ihailivat paikkoja. Juuson aivan lempi paikka oli Kalle Rangon tutkinta, pienenä olentona hän pystyi tutkimaan sen aivan tyyten joka suunnasta, jopa Kallen kallon sisältä. Tyttiä nauratti mahdttomasti kun oppitunnin alettua Juuso otti parhaan paikan juuri Kallen silmäkuopasta.
"Vai tämmöinen paikka, mitä kirjuri täällä pelkää?" kysyi Jalo Herra Kaarnalalta.


"Kirjurin pitää osoittaa osaavansa, näyttää, että tietää ja taitaa jotain, mitä luulee ettei osaa..Tiedät ja muistat, ettei kirjuri oiken arvosta taitojaan." Niin, enkä minäkään oikein lisännyt hänen omientaitojen arvostustaan, kun en arvostanut hänen kasvien hoitotaitojaan aiemmin," Jalo mutisi nolona muistellen heidän ensikohtaamistaan.


Sitten he hiljenivät seuraamaan tilannetta.

~kirjuri~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti