Luonnonkansan turinoita: Juuso Rrömmpäinen

~* ~

Rasittavaa herätä siihen, että nurkissa kolisee ja Kissat koettaa laulaa joululauluja kyläilemään tulleen tontun kanssa, ennen kukonpierua. Kun vihdoin hyppäät sängystä tarkistamaan tilannetta, (siis, että miksi ja milloin ja onko aihetta hälyyttää palokuntaa?)Ympärilläsi pomppii onnen soikiainen olento kiljumassa minun päivä, minun päivä....No niin on ystävä hyvä, toivottavasti herätit talonväkesikin yhtä riehakkaasti.

Lisää sydämiä Tytille...

Olen usein miettinyt, omaa paikkaani, täällä maailmassa. Olen hiukan outo, ihan perustallaajaksi, mutta ihan liian tavanomainen kuolevainen, luonnonhenkien keskelle. Suvussani on ollut Kuulevia ja Näkeviä, Parantajia ja Tarinankertojia. Tavanihmisen kuorissa Tähtikansaa. Minulla on ihmisen kuoret ja menninkäisen korvat. Kuulen huomisen eilisestä yli ja enemmän. Mutta nuori kun olen, luonnonkansan iässä mitaten, olen vielä niin hiirenkorvalla, etten ymmärrä kaikkea kuulemaani.

Ihmiskorvien kuuloksi, kuuloni on tuhannen huono, sillä kaiken ympärilläni kuuleman hälyn keskeltä, on usein tavattoman vaikeaa kuulla ja erottaa sitä, mitä kulloinkin pitäisi kuulla. Siksipä ympärilläni aina sattuu ja tapahtuu, kuten nyt. Päivät on mielestäni aina samanmoisia. Alkaa aamusta ja loppuu iltaan ja siinä välissä, on hallittua, tai hallitsematonta kaaosta.

Erään illankoitossa Turvalan kartanon Rouva, viestitti kotinsa tapahtumista. Kolinoista ja kissojen öisistä kekkereistä. Siinä viestien poukkoillessa täältä sinne ja sieltä tänne, viereisen tuolin käsinojalle istahti tonttu."Se olen minä, Eikö niin?" Sinäpä tietty...

Hän pokkasi syvään ja kysyi ”Saapiko häiritä”(Oikunolinkohtelias -niin olit jatketaanko? Joo)  Saapi toki , ole hyvä. ”Juuso on nimeni ja ikää 150v, eli nuori tontun kloppi.” Hän ilmottautui palvelukseen ystäväni kotiin. Ensimmäiselle työkomennukselleen. Pidin ystävälleni viestintää samanaikaisesti yllä ja havaitsin, että Juuso autteli kertomisessa, sen kun ehti.(sormet näppäimillä, hiukan tuli kirjoitusvirheitä ja hassuja sanoja, mutta veikkaan, että samaa tapahtuu kaikkialla missä Juuso häärä.)

Harmaa asuste ja jouhevasti sojottava parta, muikeaa muikeanpi ilme. Oli kuulema jo asettunut taloksi, (ihmisen vuosissa jo 6 vuotta sitten...) talonväen lupa vain virallisesti puuttui. Josko Satulan emäntä voisi välittää tietoa? Hiukan kummastellen kirjottelen viestin toisensa jälkeen ja asiat alkaa Juuson uuden työnkuvan suhteen selvitä ja samoin toiveista mausteiden ja herkkujen suhteen. Asiat Turvalan suuntaan alkaa olla kunnossa. Kun tuli valmista, istui Juuso onnesta kippurassa tuolin käsinojalla ja näytti, jos mahdollista, entistä muikeammalta.

No niin, minun työasiat on hoidettu ja sitten sinuun Satulan emäntä. Voin kertoa että tämä yllätti. Mitäs minusta? "Meillä on sinulle tehtävä."

~*~

Ps..Tämän kirjoituksen aikana, Juuso herra ehti flirttailla Tytille, laulaa kissojen kanssa kuusi joululaulua, jota en ole ikinä ennen kuullutkaan ja syödä kolme appelsiinia...Ja turina jatkuu vielä..