~*~
Kun Juuso ensiesittäytymisensä jälkeen lähti omiin töihinsä, jätti hän jälkeensä listan kohtaamistani
perheenjäsenistämme, kuten hän heidät uudelleen esitteli. Hauskaa
tilanteessa oli se, etten ollut muutoinkaan unohtanut heistä ketään.
Jokainen tapaaminen, oli jättänyt minuun jälkensä. Perhoset
lepattamaan sisälleni, hymyrypyt silmäkulmiini, halun kurkistaa
selkäni taa, kuka rapistelee siellä takana.
Minulla
oli satumainen lapsuusikä, monessa mielessä. Mielikuvitukseni ja
Luonnonhenget, pelastivat minut monelta surulta ja synkältä
hetkeltä. Synkkiin hetkiin ei tosin kuuluneet hetket mummilassa.
Tämä
kohtaaminen vie minut talviselle navetan pihalle. Oli kirpeä
pakkasilta ja tähtikirkasta. Pappa ja isi olivat navetalla lehmiä
ruokkimassa ja minä tarkkailin piippalakien vilahtelua liiterin ja
riihen kulmilla. Revontulet juoksi kuun ja tähtien ohi taivaalla.
Oli joulukuu ja Aatto tulossa ihan piaan. Kuusivuotiaan elämän
jännitävinpiä aikoja.



Harjulan saunatonttua ajatellen, kurkistin
pukuhuoneen ikkunaan. Ja säikähdin vallan kiljaisuun asti.
Ikkunasta kurkisti valkopartainen ja punaposkinen tonttu,
hiilenmustissa vaatteissa. Kiljaisuni hiljeni, vaan katsetta en
tuosta hahmosta saanut irti. Katselimme toisiamme jonkin aikaa ja
harmittelin säikähtymystäni.

Juuri kun huudon hälyttämät pappa
ja isi paukkasivat pihalle, tonttu hymyili ja katosi. Illalla papan
sylissä supatin kokemukseni papalle. Ja hän valaisi asiaa hiukan
paremmin. Olin mitä ilmeisimmin tavannut heidän saunatontun. Tuo
hiilenharmaa puku on hänen työasunsa ja hän on ilmeisesti
varustellu saunaa joululöylyjä varten,
mutta siitä lisää huomenna.
~*~
Ps.Tarinan kertonut valitsee kuvat, ne ei välttämättä liity tekstiin vaan kertojan lempipaikkoihin, kenties jopa joihinkin taikoihin joilla hän tuo muistoja mieleemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti