Luonnonkansat
haluaa näyttää sinulle omaa maailmaansa. Tämänkin tiedon luin
kirjasta Haltijan kertomaa. Opettelin ja kuuntelin. Ja minua
opetettiin ja kuunneltiin kysymyksiäni ja ihmettelyjäni. Minua
opastettiin esimerkiksi lenkkeilemään ”ei minnekkään.”
Lähden
kotoani ja pyydän opastusta, lenkkiseuralaiseni kertoo suunnan ja
minä kuljen sinne minne ”mutu vie”. Useamman kerran ”mutu”
vie rannalle, aivan samaan paikkaan ja samalle ajattelualueelle.
Kerran
tuolla rannalla kuulin vedenkansan kehoittavan ”Laita silmät
kiinni ja upota juuresi rantahiekkaan. Kerromme sinulle tarinan.”
Tiedäthän, että Juuresi ovat jalkasi, varpaineen kaikkineen ja se,
mitä lähtee jalkapohjista näkymättömyyteen? Tein heidän
pyyntönsä mukaan ja piaan liu'in heidän täysin erilaiseen tarinassaan.
Liplattelin
aaltojen matkassa pitkin Päijännettä, sitten Saimaalle,
Näsijärvelle, Inarinaalloille, loiskahdin Valtamereen ja sieltä
Otsamon tunturilampeen, viilentäviin puroihin. Hurjiista koskista, lapsuuden sadelätäköihin, ojan tekoleikkeihin, sieltä sammakonkutupuroihin, jäiden peittämiin pikkulampiin, katonrajasta napattuihin jääpuikkoihin, lapasista rouskutettuihin lumipaakkuihin ja lopulta Vehkajärveltä, Huitilanjokea myöden takaisin siihen, mistä lähdin, juurilleni.
Ajan kulua ei tapahtunut kuin minuutti, hiukan toista, silti olin Vedenhenkien mukana kiertänyt koko Suomen vesistöt ja hiukan
maailman meriäkin. Tutustunut pisaroihin pilvissä ja laskenut
koskia, joihin ei hurjapääkään uskaltaisi. Ollut pienen lapsen parhaimmissa hetkissä ja mieleen painuvimmissa kokemuksissa, aikuisuuden muistoissa ja nyt hetkessä. Kiitin matkasta
hämmentyneenä. Vedenväki nautti tekemästään vaikutuksesta ja
lupasi kuljettaa minut toistekin tarinaansa. Odotan sitä
suurella innolla.
~*
~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti