Valloita oma vuoresi.

Vuosi on hiipinyt ensimmäisen viikkonsa loppuun. Muutamia hullujen unien täyttämiä öitä on ihmetelty ja laulettu lauluja, joiden tarinoissa sydän täyttyy tuntemuksista. Hyvistä, vai huonoista, sen itse laulaja vain tietää.

Mutta millainen meidän vuodesta tulee? Onko ennusteita, aavistuksia, tai tietoja, joita voisi muillekin jakaa? Ajatuksia siitä mitä tuleva tuo? Taaksepäin en voi katsella, sillä se tuo kyyneleet silmiini. Ei siksi, että vain kaipaisin sinne jääneitä asioita, vaan siksi, että minun unelmani käytettiin siellä loppuun. Näytettiin toteutumattomiksi ja nyt pitää koota uudet ja paremmat tilalle. Sellaiset unelmat, joilla on enemmän elinvoimaa ja vahvemmat toteutumismahdollisuudet.

Maailma tuntuu karsivan ja oma itseni samoin sitä, mikä minulle sopii. Tämä tieto ei ollut sellainen, jonka oisin muutama vuosi nuorenpana, ottanut vastaan mukisematta. Enhän siitä nytkään ihan onneni kukkuloilla ole. Kaikki unelmani ei vain sovi hipiälleni, siksi ne otetaan ja osoitetaan tarpeettomiksi. Tämän vuoden luultavasti toivun kokemuksistani. 

Astelen tähän vuoteen ilman mitään odotuksia. Edes kaaosteoriasta, minulla ei ole mukana, kuin muistijälki. Tiedän sen olevan ja tiedän mihin se pystyi, mutten tiedä, haluaako se vallita, tämän vuotista maailmaani. 

On käsittämätöntä, antaa itsensä olla tekemättä suunnitelmia tulevaa ajatellen. On käsittämätöntä mennä Uusista ovista sisään, ilman minkäänlaista ajatusta siitä, mitä edessä on. En tiedä enkä välitä. Kaikki näytetään ajallaan ja tilanteessa toimitaan tilanteen vaatimin tavoin. Hyvin, huonosti, hyvin huonosti, ehkä jopa aivan loistavan upeasti, kuka tietää? En minä ainaakaan. Enkä aio alkaa siitä huolta kantamaan.

Tulee mitä tulee. Meillä on aikaa tulossa ovista ja ikkunoista, mutta se ainoa käytettävissä oleva hetki, on tässä. Miksi ihmeessä minä käyttäisin tämän siihen, että murehdin tulevaa, kun voin katsella tyyntä maisemaa ikkunasta ja kissojen leikkiä lattialla. Pukeutua lämpimästi ja kulkea ulos ihmisten keskelle, kuulemaan ja näkemään heitä. Tai kulkea metsään olemaan kuulematta, tai näkemättä, muuta, kuin luonnonhenkien kuiskauksia?

Tämä vuosi olkoon hidasta kiiruhtamista. Oman itsensä vuoksi. Ei siksi, että pitäisi, vaan siksi, että se mitä kulloinkin teen, tuntuu hykerryttävän hyvältä. Tulevaisuus on tänään ja tässä, ei viiden vuoden perioodeissa, eikä päivittäisessä juoksehenkihieverissä-fiiliksissä. Hengitä. Huolehdi itsestäsi, rakasta peilikuvaasi, sekä itseäsi. Voi olla, että se teko, saa muutkin rakastamaan, sekä sinua, että itseään.

Aloita aamu, toivottamalla itsellesi hyvää huomenta ja päätä päivä kertomalla, kuinka iloinen olet, kun sait viettää päivän itsesi kanssa. Anna anteeksi virheesi ja kiitä viisaudestasi. Vieressäsi on sinun ystäväsi, puolisosi, ehkä lapsesi, vanhenpasi, lemmikkisi, henkimaailman olennot, suojelusenkelisi. Kuka tahansa kanssakulkijasi onkin, anna hänenkin kuulla anteeksianto ja kiitollisuus matkaseurasta. Se tekee kulkemisesta kevyenpää. 

Niin itsellesi, kuin muillekin.

Tee tästä päivästä vuoden ensimmäinen päivä,

Tai Vuoren ensimmäinen askel. Kuljettavaa on, mutta aloita se puhtaalta pöydältä. Edellisen päivän raskautta ei kannata ottaa matkatoverikseen, koska sen taakat on kannettu eilen. Tänään niitä ei ole, muutoin kuin entisestään kasvaneina voimina. Usko itseesi. Usko siihen, että selviät mistä vaan. Selviät ja saat voimia ja apuja koska vaan. Ansaitset kaikki ne voimat ja avun, joilla seuraava ja taas seuraavat rinteet noustaan. Et ole yksin. Viereisen lohkareen takana, toisinaan näkymättömissäsi, kiipeää toinen samanlainen seikkailija. 

Älä kuuntele, jos joku sanoo, että "olet hullu, et pysty siihen." Se on hänen näkemyksensä, siksi hän huutaa vuorensa juurella, ei viereisen lohkareen takaa. Siellä oleva uskoo, että pystyy ja jaksaa ja on hyvä siinä mitä tekee, yläpuolellasi olevat tietää, että rinne jyrkkenee, tai loivenee, mutta he jatkavat eteenpäin, mikset siis sinä? Mikä sinusta tekisi hullun ja pystymättömän? Alhaalla huutavan pelokkaat sanatko?

Eri mieltä oleva ei aina välttämättä ole oikeassa, muttei myöskään väärässä, joten jätä aina kaikessa päätäntävalta itsellesi. Sinä olet hän, joka valloittaa Vuoden Vuoren. Sinä olet myös Hän, joka määrittää Oman Vuorensa koon.

Loistokasta valloitusta Vuodelle 2015

 Suurella sydämellä t ~W~

Muutoksen tuulet.

On ollut loistavaa huomata, miten paikkakunnaltamme on löytynyt yhteishenkeä tärkeään asiaan, eli lasten koulunkäynnin parantamiseen. Koulumme ovat kasvattaneet suuren lauman luku-ja laskutaitoisia lapsia aikuisiin mittoihin, tekemään työtä, niin koko Suomen, kuin pikkuisen kotokuntammekin hyväksi. Kiitos siitä.

Nyt on muutosten aika, vanhoissa koulurakennuksissa oppilaiden ja henkilökunnan terveyttä vaarantaa vanhojen rakennusten huono kunto, homeongelmat ja sisäilman laatu. Monet ovat näiden vuoksi oireeille hyvinkin vahvasti. Terveydelliset seikat on siis osoittaneet, että vanhat koulurakennukset ovat tulleet tiensä päähän. Näin se on kaikella elävällä, on aika elää ja aika kuolla, muutokset on osa elämää.

Nyt uutta tilalle. Väihkölän koulun pihaa koristaa parakit, joissa jatkaa kouluaan osa äidin ja isin pikku kullanmuruista ja muita väliaikaratkaisuja on löydetty myös, uutta pysyvää ratkaisua odotellessa. Tilanteissa on aina puolensa ja puolensa mutta niihin en tässä takerru. Pääkallon paikalla olleet ja lehdistön edustajat on tuoneet ne omalta osaltaan hyvin esiin, siltä näkövinkkeliltä, kun he sitä katsoo.

 Vaihtoehtoja on löytynyt useanpia, kun on tahtoa, löytyy taitoakin, sillä kuntamme on täynnä viisaita miehiä ja naisia. Tilanne on vaatinut pikaisia ratkaisuja, mutta niin pikaisia ne ei tietääkseni ole, etteikö niihin olisi mahdollista tehdä muutoksia, kun muutokset on koko kunnan ja sen kuntalaisten yhteiseksi eduksi.

Tämä kaunis Sysmämme on aina ollut "hurjan miehen" maineessa. Sitä mainetta on nyt ollut ilo katsella muunmuassa, noin 20km tukkitalkoiden puitteissa. Hurjat miehet, ehkä naisetkin sai kerättyä melkomoisen määrän puuta talkoo ajatuksella, egolokisen hirsikoulun puolesta, adressit ovat täyttyneet nimistä ja hirsikoulun kannattajista. Ihanaa te hurjat kotokuntani edustajat. Tämmöisiä tempauksia lisää.

Nyt olisi Sysmän kunnan päättäjillä riemastuttava tilanne osoittaa rakkautta vahvaa kuntaansa, vahvoja kuntalaisiaan, sekä ihania, vahvoja ja sisukkaita, tulevaisuuden toivojaan kohtaan ja unohtaa "näin on aina tehty asenteet" ja miettiä päätöksiään uudemman kerran. Kun täältä kuitenkin tuntuu löytyvän tätä pitkään piilossa ollutta Sysmäläistä Sisua. Eikö olisi upeaa katsoa kuinka Sysmäläinen Sisu puhaltaa oikein kunnolla ja tekee Ilon hirsistä Suomen kauneimman koulu, tulevaisuutemme toivoille. 

Rakkaudella ja Isoilla hatun nostoilla kaikille heille, jotka ovat jo tähän mennessä pitäneet isosti "tikkuja ristiin", hyvän ilmapiirin puolesta. Tuuletetaan asenteitamme oikein suurella mittakaavalla ja annetaan positiivisille asiolle niiden ansaitsema mahdollisuus. T~Miia Wilhelmiina Sysmäläinen~

Erään lahjan tarina

Enkeleillä on hassu tarve, tulla piirretyksi sellaisina, kun he ovat. Sellaisina kuin he haluavat olla, kun ovat kanssasi. Mistäkö tiedän? En tiedäkään, mutta kun piirrän heitä, heistä ei tule sellaisia kuin minä haluan, vaan vieläkin parenpia, kauniinpia, hauskenpia ja elävänpiä. Kun aiemmin harvoin tunsin iloa ja ylpeyttä piirroksistani, nykyään kuviin jää ilo ja ajatus siitä, että sain viettää hauskan hetken, sitä tehdessäni. Kuvaa tehdessäni mieleeni tulee tarinoita, runoja, tai säveliä. Pieneksi harmikseni, en saa aina "kahlehdittua" kertomusta, mutta nyt yhdesti taas yritän.

Olen enkelisi,

mukanasi aina,

Muttuturpa maanantaisin,

Sulo sunnuntaina.

Kun maailmalla kuljet,

tämä mielees paina

on enkelit sun mukanas,

ei silloin huolet vaivaa.

Sydämesi sisällä

Kun epäilykset myllää,

älä niitä hellien, 

sen suuremmiksi jyllää.

Minä olen kynttilä,

tai lyhtys hämärässä,

Kun valon minuun sytytät,

sanon "Kyllä tämä tästä."

Älä huoli kultani,

kun surut mieltäs painaa,

sulle ilon siipisulkiani

mielelläni lainaan.

Ps. Tämä on hiukan muokattuna erään jouluisen lahjan tarina. Lahjan saanut ystäväni, sai alkuperäisen runon ja näin ollen tietää myös enkelinsä nimen, joka tästä runosta jää pois.

Ilon siipisulkia heilutellen ~W~

Sinunlainen joulu.

Joulun iloa ja rauhaa,

pitkin poikin

laulaa, kuorot enkelten.

Ähkyyn asti natustaa, saa

jouluruokaa makoisaa.

Kuka sanoo, ettei vois olla,

vaik räiskäleitä kuutamolla,

se paras eines jouluinen.

 Kuka sanoi ettei vois olla

Vaik rokettirollia 
verratonta,

se laulu taivainen.

On joulu meidänlainen,

kaunis ja maistuvainen

Täynnä taikaa talvista.

Olet työssäs taipaleella, 

taikka lauteilla saunan,

yksin yössä jouluisessa

alla paljaan taivaan. 

Olet joulussas,

sinunlaisessa.

Siivet halaavat

mukanasi.

~W~

Ihana valo...

 Hiljaa yössä,

tiukkuu tuhannet kellot,

tiut tonttusten,

ja enkelten sellot.

Soi avaruudessa

Kristallikiteet

ja maan sisällä 

Kvartsit, ametistit,

timantti säteet

Valo pimeässä,

Valo siellä, minne auriko

ei osu.

Sinä päivänä,

 kun kide tapaa valon.

Avaruus yön musta,

Luolat mustan ahdistusta.

Se valo,

minkä näet

 kevät auringon

kohdatessa

hanget.

Tule joulu,

tiut sen

Näin muuttaa voi

valoksi

pimeyden.

Vielä ei vaella

 taivaan valot.

Ei ylety maan ytimiin säteet.

Vain sydänten

lämpö liekkejään loimuttaa.

Ollen valosi pimeässä.

Joulun rauhaa ja Valon täyttämää vuotta 2015

 Toivottaa Rakkaudella ~W + Kattilan väki.~

Rauhaa pinnalle maan...

Mihin aika juoksee?Toisaalta miksei juoksisi? Tällä hetkellä maailma on aika kummallinen. Minäkin tavallaan juoksisin eteenpäin, että nopeammin pääsisin johonkin, minkä unelmoin olevan paremmin, kauniinpaa ja ilahduttaisi meitä kaikkia, eikä vain jotakuta. Yhtä, suuresta laumasta.

Näin tänään auringon pilkistävän pilvien raosta ja eilen ostoskeskuksessa ilahduin suuresta "joulukuusesta", jolla ei ollut mitään yhteistä sen lapsuuden aikaisen joulukuusen kanssa. Ilahduin hulvattomista asioista, joista yleensä en jouluisin pidä lainkaan. Väkimäärä, kaupat, kaupunki. Mutta minä en ollut joululahja ostoksilla. 

En aio "lahjoa" ketään tänäkään jouluna. Ellen todella, todella, löydä jotain niin kivaa, että se huutaa ystäväni, tai lähi-ihmiseni nimeä. Lahjon teidät, kun koen sen hyväksi, oli vuodenaika mikä tahaansa. Lämpimällä halauksella vaikka, jos se tuntuu siltä parhaalta lahjapaketilta, siihen hetkeen.

Toivon kovasti, että tekisitte itse samoin. Jos haluatte muistaa lähi-ihmisiänne tehkää se siksi, että löysitte jotain, jonka antaminen tekee teille hyvän mielen. Vaikkette saisikaan sen vastalahjaksi jotain, olisitte iloinen ja onnellinen, koska löysitte jotain ihanaa, mielestänne ihanalle  ja lahjan arvoiselle ihmiselle. Pyyteettömästi.

Muistakaa, että tuleva kuukausi on ihan muuta kuin helvetti. Se on juhlanaihe, ei lahjapakkoa, eikä kiireen keruuta. Ehdottomasti EI taloudellista paniikkia. Tavara on tavaraa, se ei tee meistä onnellisia. Makustele, mitkä joulun perinteet sinä tahdot säilyttää. Heitä pois ne, jotka ei palvele enää.  Hampaita kiristyttävä joulu, ei ollut se mihin enkelit meitä valmisti, opastaessaan seuraamaan tähteä.

Minun tähti vie tänä vuonna hiljaisuuden jouluu, ristiriitaisilla, hiukan surullisilla ajatuksilla, mutta kiitollisenpana kuin koskaan ennen. Olen kasvanut tänä vuonna enemmän kuin ikinä. Selvinnyt suuremmasta ja pysäyttävimmistä tilanteesta, kuin oisin vuosi sitten uskonut ja edelleen minä osaan rakastaa. Rakkaitani, ystäviäni, läheisiäni, lemmikkejäni, elämää ja ennen kaikkea nyt jo itseänikin.

Tulkoon joulukuu.

Ja kaikille Joulurauha.

Mitä suurimmalla rakkaudella ~W~

Suvaitsevaisuus.

Tunnustan suoraan. En ole suvaitsevainen.
En siedä perheväkivaltaa, en naapurihäiriköintiä, en koulu-työpaikka, tai nettikiusaamista. En selän takana puhumista, en syrjimistä missään muodossa, miltään ikäluokalta, ketään kohtaan, en edes niitä kohtaan joilla olisi tosiaan syytä hetken aikaa katsella omaa napaansa kauemmas ja omaa napaansa lähemmältä. 

Meillä on kaikilla syytä muuttaa katseen suuntaa toisinaan. Ihan siksi, että ehtisi tarkistaa kuinka paljon napa kerää nöftää ja ihan siksikin, että onko toisilla mahdollisuus katsoa napansa nöftää, vai onko sekin jo viety, niinkuin tuhkat pesästä?

Se uutistarjonta.

 Saako Lörtsy olla Lörtsy, tai Karjalanpiirakka Karjalasta, vai vaan riisistä. Voiko ja saako, vain hetero olla parisuhteessa (siis jos sattuu sen suhteen löytämään? Eihän sekään ole niin sanottua, että löytyy sanon minä.) Maailmassa olisi niin paljon muutakin mihin tarttua ja suuret päättäjät tarraa epätoivon vimmalla kiinni pilkkuihin. Vai onko joku muu kiinnittänyt huomiota siihen, että rommipullossa oisi tosiaankin ollut joku julkisuudenhenkilö? Ainiin olihan hän joskus vuonna nakki ja suttura pornoteollisuuden multipeenis? nimeltään Ron mitälie sama kun se alkohooli, jota ei saa mainita Wiskin lisäksi. (Häpeäkseni, vai helpotuksekseniko lie tunnustan, etten ollut koko juomaan, tai mieheenkään, kiinnittänyt mitään huomiota aiemmin. Tarmoilijana ollessani katsoin, että etiketissä oli joku tahra, enkä kiinnittänyt siihen muuta huomiota, kiitos Kyseisen Ron-herran videon tajusin melkein mistä on kysymys, jonkun nimikko juoma ei saa enää olla hänen nimikko juoma, koska hän on oikeasti olemassaoleva henkilö. Seuraavaksi sensuroidaan kai Karl Fazer?)

Ihmiset juo, syö, tupakoi ja harrastaa intiimiä kanssakäymistä, sekä pilkkujen, että pisteiden, sekä toistensa kanssa. Kaikki on kivaa kohtuullisissa rajoissa, mutta yllättäen kaikesta, mitä ihmiset tekee jonkun toisen ihmisen mielestä liikaa, aletaan tekemään laitonta

Ihmiset ovat juoneet ikiaikojen, siitä saakka, kun joku keksi käyttää viinimarjamehun, tai jonkin muun nestepitoisen juomansa. 

Humaltui ja havaitsi humalakokemuksensa hauskaksi ja ressitasonsa nollaavaksi. No humalaista idioottia en suvaitse, enkä humalan tuomaa väkivaltaa, siis selvänkään ei tarvitse känninkäistä piestä, olkoon känninkäinen kuinka rasittava ja hermostuttava tahaansa. Mutta en kyllä suvaitse selväjärkiseksi todettua valtion virkamiestäkään, joka asemansa turvin voi suustaan päästää sammakon ja vaikka kokonaisen lantapatterillisen paskaa, eikä häntä silti haasteta oikeuteen kunnian loukaamisesta, tai rasitisista kommenteistaan. 

Jos tahtoo kunnioitusta, niin mukavaa olisi jos kunnioitettuhenkilö, kunnioittaisi muitakin, kuin vain itseään. Hyvän aseman luulisi jollain tapaa tekevän ihmisestä kiitollisen, iloisen ja jopa ajattelevaisen heitä kohtaa, joiden asema ei ole niin kehuttava, mutta toisin tuntuu käyvän tässä maailmassa. En pidä siitäkään, suvaitsen, vaan en pidä.

En pidä Siitä, että ihmiset tuhoaa itsensä alkoholilla huumeilla lääkkeillä ja jos jonkinmoisilla aineilla, holtittomalla käytöksellä hullulla vaaran tavoittelulla ja aivottomuudella. En pidä siitä, mutta se, että he tekevät kuten heidän täytyy, minun on suvaittava. Minun on suvaittava ja annettava anteeksi monta asiaa, mitä ihmiset tekevät, ihan vain itseni vuoksi. Sillä, jos jatkuvasti hönkäisen palkokasvustoa hengityselimiini, kun joku maailman laidalla tekee jotain täysin minun periaatteitani vastaan, niin pian sisälläni ei ole tilaa hengittää. 

Enkä suvaitse enää elää itseni kanssa, jos minun on jatkuvasti tuomittava joku muu, tai itseni siitä, että ajattelen, toimin tai hengitän eritavoin, kuin toiset, nukumme eri aikoihin syömme, juomme, harrastamme, tai vanhenemme eritahtiin. Uskomme erilaiseen Jumalaan, palvomme kuka mitäkin, tai ei mitään. Jos Jumala loi miljoonia erilaisia kukkia eläimiä ja ihmisiä niin miksi hän oisi tarkoittanut, että kaikkien pitää rakastaa, lisääntyä ja elää sammalla tavoin? 

Onhan niitä kaksineuvoisia kalojakin, enkä usko, että niiden keskuudessaan pohditaan, että onko tuo nyt laitaa, että setä ois täti? Ne on ja se siitä tarinasta.

Suvaitkaa suvaitsemattommuus ja sallikaa napanöftä.

Kaikella rakkaudella ~W~

Ps. Kuvat ei liity millään muotoa tekstiin, mutta... Hei. Ei ne ole tainneet liittyä yhteen aiemmissakaan teksteissäni. ;) <3 

~

Elämämme Laulu.

Joskus sitä vaan on, hiukan hankalanpaa olla siinä missä on, pelkäämättä ja ahdistumatta. Kun ei voi sanoa ja selittää muutamalla tyhjentävällä sanalla että tässä vika. Tai voisi tietty, mutta, jos ottaisi ja tussauttaisi vian ilmoille, epäilisit reaktion olevan,"voi voi oivoi, voinko auttaa hössön hössön" säälin tulvaa, tai halveksivaa, "eihän toin nyt mitään, mutta ootas kun mä kerron, kuinka mulle kävi, se on sentään jotain."

Tämä pelko päässään on siis helponpi näyttää, autonvaloihin eksyneeltä jänekseltä, tai pentujaan puolustavalta kissan ja karhun risteytymältä. "IIIIIkkk" Tai "Mur Sihis, tuuppa tänne, niin saat hyvästellä nätin naamasi." Olkoon tiedon julkituominen, kuinka puhdistavaa hyväänsä, se toisten ihmisten reaktioiden pelko, saa mieluummin hyytymään noiden naamareiden sisään, kuin luopumaan siitä "harniskasta", jonka sisälle olemme maastoutuneet ja suojautuneet vuosi miljoonia, hyssytellen kokemiamme vääryyksiä.

Oikeastaan sekä vääryyksiä, että onneamme.

 Asiat vaijetaan kuoliaiksi. Eikä vain asiat vaan koko elämä. Minulla ei ole suurtakaan tietoa lähimmäisen elämästä koska kysellä ei saanut, eikä juuri puhuttukaan mistään henkilökohtaisuuksista, sillä "kel onni on se onnen kätkeköön" ja "huolillaan ei saa ketään rasittaa." Eli siis, jos sattui olemaan hiukan huolimaton ja jokin meni rikki, ei kannattanut  siitä hiiskahtaakkaan koska, mitäpä sitä ketään huolillaan rasittaisi... (Oisipa tämä ajatus pompsahtanut pienen minun mieleen vuonna 1 ennen nakkisotia. Oisi vaan hyssynnyt särkyneen peilinkin hyssylän kulmaan, hys hiljaa huomaamattomaksi...)

Maailma on ristiriitaisuuksia täynnä. Se kumoaa ensimmäisen lauseen jo toisella. Kadottaa positiiviset kaijut negatiivisten huutojen alle, ennen kuin kukaan on tajunnut mitään. On melkeinpä hämmentävää, miten yhteen lauseeseen voi sisältyä niin paljon negatiivista, kun päälimmäinen tarkoitus oli kuitenkin sanoa jotain kaunista.

Mietitäänpä vaikkapa toteamusta; Tänään oli kaunis päivä, mutta vesisade ja pilvisyys, tuntuu jo kerääntyvän taivaan rantaan. Muttaan saakka kaikki sujui. 

Jätetään mutta pois: Tänään on kaunis päivä. 

Vau, heti tuli iloinen mieli. Se kaunis päivä tarttui minuunkin. Rupattelemme kauniin päivän kanssa pitkään ja poistumme kotiimme hyvillä mielin, jos vaan keskustelusta pysyy pois mutta. Ups!

Jossiin saakka meni nyt hyvin. Eli, jos ja mutta pois.

Tänään on kaunis päivä. Vau heti tuli iloinen mieli. Se kaunis päivä tarttui minuunkin. Rupattelemme kauniin päivän kanssa pitkään ja poistumme kotiimme hyvillä mielin.

Tämä alkaa näyttää paremmalta. Silti mietin, että on paljon sanoja ja lauseita ja tunteita, jotka pitäisi poistaa tiedostoistamme, jottemme aiheuttaisi turhaa mielipahaa harmeillamme, tai paljastaisi, sitä kätkettävää onneamme, tai kertoisi siitä onnesta ja seuraavassa lauseessa, jo mitätöisi sitä. Vai olisiko sittenkin niin, ettei kenenkään sielun sisälmykset, voi olla niin synkkiä, tai onnellisia salaisuuksia täynnä, etteikö ne kestäisi päivän valoa?

Vai emmekö me vaan osaa olla onnellisia?

Olisiko kenties aika alkaa opettelemaan onnellisemman olon tuntoja? Kaikessa ei voi olla täydellinen, huolia ja murheita on ja uusia tulee, niiden kanssa vaan taitaisi selvitä paljon paremmin positiivisemmilla asenteella ja toisinaan sillä puhdistavalla marmatusaallolla. Eihän ilmapallokaan määräänsä enenpää sisällään kestä. Ottaa ja sanoo vielä

PUMMM!!!!

Rakkaudella ~W~

Suru

Siellä se,

edelleen sinnittelee.

Syvällä sydämessä,

Suru.

Elän sitä läpi,

katsellessani meluavia lapsia,

väkijoukossa,

nähdessäni äitejä,

isiä.

Lukiessa

uutisia,

 jonottaessa,

Kuunnellessa vitsikkäitä

ihmisiä,

ystävien lasten kanssa

kulkiessa.

Lainalapsia.

Rakas ihminen,

pieni on pieni, vain hetken,

pidä siitä pienen kädestä kiinni,

niin kauan, kun 

käsi on kiinni pidettävissä,

Meille

lapsi on laina vain,

kunnes kuolema meidät erottaa.

Maailmassa aika

kuoleman, ei katso,

synnyitkö jo,

elitkö päivän vain,

matkaatko ohitseni, suoraan 

seuraavaan elämään?

~W~

Kun et tiedä.

Kun et tiedä,

Kysy aina hankalia kysymyksiä,

sano ääneen 

kaikki, mitä ajattelet.

Katso hämmästyneenä,

jos jokin ei ole

ajatustesi mukainen.

 Kun et tiedä,

tyrmää kanssakeskustelijasi

arvauksilla,

ole aina vitsikkään rento,

Lyö vyön alle ja

vähättele.

Kun et tiedä,

 vihjaile,

arvuuttele.

Keskustele kovalla äänellä

ystäväsi kanssa.

Kun et tiedä,

vetoa aina tietämättömyyteesi,

ole petollisesti häijy.

muistuta aina 

iästä,

painosta,

siviilisäädystä, 

tai säädyttömyydestä,

taustasta.

Sopimattomuudesta.

Kerro,

 miten sinusta asioiden tulisi olla.

Koska 

näin on ollut,

näin kuuluu olla,

näin on aina oleva,

Siihin saakka, kunnes minä

tulen ja muutan näkemyksesi.

Älä tee minusta muottia,

kun et tiedä kuka olen.

Yhdestäkään sirpaleiksi hajonneesta,

ei sinulle 

ole oletusarvoa,

 sillä

me tulemme ja muutamme

kaiken, 

mitä pysyväksi luulit.

Sinutkin.

~W~