Valloita oma vuoresi.

Vuosi on hiipinyt ensimmäisen viikkonsa loppuun. Muutamia hullujen unien täyttämiä öitä on ihmetelty ja laulettu lauluja, joiden tarinoissa sydän täyttyy tuntemuksista. Hyvistä, vai huonoista, sen itse laulaja vain tietää.

Mutta millainen meidän vuodesta tulee? Onko ennusteita, aavistuksia, tai tietoja, joita voisi muillekin jakaa? Ajatuksia siitä mitä tuleva tuo? Taaksepäin en voi katsella, sillä se tuo kyyneleet silmiini. Ei siksi, että vain kaipaisin sinne jääneitä asioita, vaan siksi, että minun unelmani käytettiin siellä loppuun. Näytettiin toteutumattomiksi ja nyt pitää koota uudet ja paremmat tilalle. Sellaiset unelmat, joilla on enemmän elinvoimaa ja vahvemmat toteutumismahdollisuudet.

Maailma tuntuu karsivan ja oma itseni samoin sitä, mikä minulle sopii. Tämä tieto ei ollut sellainen, jonka oisin muutama vuosi nuorenpana, ottanut vastaan mukisematta. Enhän siitä nytkään ihan onneni kukkuloilla ole. Kaikki unelmani ei vain sovi hipiälleni, siksi ne otetaan ja osoitetaan tarpeettomiksi. Tämän vuoden luultavasti toivun kokemuksistani. 

Astelen tähän vuoteen ilman mitään odotuksia. Edes kaaosteoriasta, minulla ei ole mukana, kuin muistijälki. Tiedän sen olevan ja tiedän mihin se pystyi, mutten tiedä, haluaako se vallita, tämän vuotista maailmaani. 

On käsittämätöntä, antaa itsensä olla tekemättä suunnitelmia tulevaa ajatellen. On käsittämätöntä mennä Uusista ovista sisään, ilman minkäänlaista ajatusta siitä, mitä edessä on. En tiedä enkä välitä. Kaikki näytetään ajallaan ja tilanteessa toimitaan tilanteen vaatimin tavoin. Hyvin, huonosti, hyvin huonosti, ehkä jopa aivan loistavan upeasti, kuka tietää? En minä ainaakaan. Enkä aio alkaa siitä huolta kantamaan.

Tulee mitä tulee. Meillä on aikaa tulossa ovista ja ikkunoista, mutta se ainoa käytettävissä oleva hetki, on tässä. Miksi ihmeessä minä käyttäisin tämän siihen, että murehdin tulevaa, kun voin katsella tyyntä maisemaa ikkunasta ja kissojen leikkiä lattialla. Pukeutua lämpimästi ja kulkea ulos ihmisten keskelle, kuulemaan ja näkemään heitä. Tai kulkea metsään olemaan kuulematta, tai näkemättä, muuta, kuin luonnonhenkien kuiskauksia?

Tämä vuosi olkoon hidasta kiiruhtamista. Oman itsensä vuoksi. Ei siksi, että pitäisi, vaan siksi, että se mitä kulloinkin teen, tuntuu hykerryttävän hyvältä. Tulevaisuus on tänään ja tässä, ei viiden vuoden perioodeissa, eikä päivittäisessä juoksehenkihieverissä-fiiliksissä. Hengitä. Huolehdi itsestäsi, rakasta peilikuvaasi, sekä itseäsi. Voi olla, että se teko, saa muutkin rakastamaan, sekä sinua, että itseään.

Aloita aamu, toivottamalla itsellesi hyvää huomenta ja päätä päivä kertomalla, kuinka iloinen olet, kun sait viettää päivän itsesi kanssa. Anna anteeksi virheesi ja kiitä viisaudestasi. Vieressäsi on sinun ystäväsi, puolisosi, ehkä lapsesi, vanhenpasi, lemmikkisi, henkimaailman olennot, suojelusenkelisi. Kuka tahansa kanssakulkijasi onkin, anna hänenkin kuulla anteeksianto ja kiitollisuus matkaseurasta. Se tekee kulkemisesta kevyenpää. 

Niin itsellesi, kuin muillekin.

Tee tästä päivästä vuoden ensimmäinen päivä,

Tai Vuoren ensimmäinen askel. Kuljettavaa on, mutta aloita se puhtaalta pöydältä. Edellisen päivän raskautta ei kannata ottaa matkatoverikseen, koska sen taakat on kannettu eilen. Tänään niitä ei ole, muutoin kuin entisestään kasvaneina voimina. Usko itseesi. Usko siihen, että selviät mistä vaan. Selviät ja saat voimia ja apuja koska vaan. Ansaitset kaikki ne voimat ja avun, joilla seuraava ja taas seuraavat rinteet noustaan. Et ole yksin. Viereisen lohkareen takana, toisinaan näkymättömissäsi, kiipeää toinen samanlainen seikkailija. 

Älä kuuntele, jos joku sanoo, että "olet hullu, et pysty siihen." Se on hänen näkemyksensä, siksi hän huutaa vuorensa juurella, ei viereisen lohkareen takaa. Siellä oleva uskoo, että pystyy ja jaksaa ja on hyvä siinä mitä tekee, yläpuolellasi olevat tietää, että rinne jyrkkenee, tai loivenee, mutta he jatkavat eteenpäin, mikset siis sinä? Mikä sinusta tekisi hullun ja pystymättömän? Alhaalla huutavan pelokkaat sanatko?

Eri mieltä oleva ei aina välttämättä ole oikeassa, muttei myöskään väärässä, joten jätä aina kaikessa päätäntävalta itsellesi. Sinä olet hän, joka valloittaa Vuoden Vuoren. Sinä olet myös Hän, joka määrittää Oman Vuorensa koon.

Loistokasta valloitusta Vuodelle 2015

 Suurella sydämellä t ~W~