Siellä se,
edelleen sinnittelee.
Syvällä sydämessä,
Suru.
Elän sitä läpi,
katsellessani meluavia lapsia,
väkijoukossa,
nähdessäni äitejä,
isiä.
Lukiessa
uutisia,
jonottaessa,
Kuunnellessa vitsikkäitä
ihmisiä,
ystävien lasten kanssa
kulkiessa.
Lainalapsia.
Rakas ihminen,
pieni on pieni, vain hetken,
pidä siitä pienen kädestä kiinni,
niin kauan, kun
käsi on kiinni pidettävissä,
Meille
lapsi on laina vain,
kunnes kuolema meidät erottaa.
Maailmassa aika
kuoleman, ei katso,
synnyitkö jo,
elitkö päivän vain,
matkaatko ohitseni, suoraan
seuraavaan elämään?
~W~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti