
Sinä niin, kaunis ja komea, lihaksikas, solakka, jumalallisen runsas ja rehevä.
Sinä ihminen, niin moni muotoinen. Minulla on sinulle kerrottavaa. Katso minuun, kuuntele sanojani ja katso minuun, kerron mitä näet.
Näet kauneuden ja kiitollisuuden, rakkautta ja sydämen hyvyttä, sillä tässä ne on. Näe jumaloitava sielun kauneus kaikkialla minussa. Joka solussa ja huokosessa. Näe onni ja rauha. Surujen kaarteet ja ilojen juonteet, naurun kurvit ja nämä kauniit kehon kurvit. Elämän tekemät jäljet. Tartu kiinni uumalta, hipaise poskea, kuin rakastava. Sen pehmeys ja lujuus, kauneus ja karuus, on ylimaallista. Täydellisyydeksi luotu. Näe silmien kirkkaus ja niiden syvät värit, viisaus, joka kumpuaa kaikkialta niistä sopukoista, joita et muutoin näkisi. Oletko yllättynyt?

Miksi sinä hämmennyt noin? Mitä ihmettelet kertomassani. Etkö todella ole ennen katsonut näin tarkasti minua? Miksi? Kaikki tämä kauneus ja sinä vetäydyt kiireesti taakse päin ja suljet silmäsi. Unohdat näkemäsi. Sanoisit WAU, iske vaikka silmää ja hymyile. Voi mikä ihana näky. Etkö olekin onnellinen että saat nähdä tämän kaiken?
Näin suuri mestariteos, On vaikea edes kuvailla tätä, sillä kaikkia tarvitsemiani ylistäviä sanoja on lähes mahdotonta löytää. Tunnetko itsesi yllättyneeksi, vaivautuneeksi? Älä suotta.
Miksi et koskettaisi näkemääsi? Sivelisi kulmakarvojen kaarta, seuraisi posken viivaa, katsoisi käden viivoja tarkemmin?Sormien kauneutta ja käsivarsien voimaa? Koko kehon kauneutta, sitä täydellisyyttä, mikä siitä näkyy joka kaarteessa, uurteessa ja kummussa. Tuo salskeus ja ryhti. Täydellistä. Kallistat päätäsi kuin et uskoisi näkemääsi. Ethän ystäväni epäröi. Älä hämmennykkään suotta.

Suurella Rakkaudella Peilikuvasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti