Oi näitä hetkiä, jolloin sisällä asuu tämä epämääräinen tunne. Niin vieras ja vaikeasti tajuttava, mutta niin tuttu ja koko olemusta hellivä. Mistä se tulee ja kuinka se minut löysi? Mikä kunnia olla hämmästelemässä tätä.
Miten tähän reagoi? Ei ole poskea, jota silittäisi, ei kehoa, jota taputtaisi, ei olemusta halattavaksi ja tässä minä olen, tunteeni vankina. Valmiina osoittamaan koko maailmalle, että sisälläni kasvaa jotain suurta ja täydellistä. Jotain alkulähdettä vanhenpaa ja maailman kaikkeutta suurenpaa. Ilman sitä olemme vain tyhjä kuori avaruudessa. Kupla.
Vaan onko pelkkä kupla vähän? Lapsien puhaltamat saippuakuplat kauniine väreineen taivaan tuulissa, vanha Riemullisen värikäs Kuplavolkkari kesäisellä tiellä, röpöttäen onnen säveltä ja kuplain poreilu shamppanja lasissa. Mikä näissä oli pientä ja mitätöntä? Minä kuplin ja poreilen sisälläni ja elän itseni kanssa tunnemyllerryksissä. Ihmettelen miten sisältä käsin tulee tarve hymyillä, itkeä, hymyillä taas, ja hetkenpäästä on kuin en tietäisi kumpaa teen, itken hymyillen ja nauran, kyyneleet vierien.
Missä vaiheessa minusta tuli tunteiden ohjailema marjonetti? Missä vaiheessa minä rakastuin hämmentävyyteen ja elämän kaaokseen?
Koska näkymätön poski, muuttui rakkaimaksi silitettäväkseni? Koska minä ymmärsin, että maailma halaa minua pyytämättäni, rakastavammin, kuin kukaan koskaan ennen. En minä näe, en kuule, enkä ymmärrä tapahtuvaa, mutta tunnen kuinka rakastettu olen. En minä kykene kieltämään kyyneliä, enkä suruja itseltäni, mutta käsitän, että ilman toisen ihmisen jatkuvaa läsnäoloakin, voi tuntea olevansa rakastunut ja ehjää ehjenpi.
En tartu sinua kädestä, enkä esittele sinua sulhasenani sukuni jäsenille. En täytä seiniäni kuvillasi, enkä kanna sinua paperin pinnassa, mutta mitä tunnen sisälläni sinua kohtaan, on suurinta rakkautta jota voin tuntea. Ja minä pelkäsin kadottaneeni kaiken rakkauden. Koko olemuksellani minä silti nyt tunnen jotain hämmentävää ja täydellistä, Kiitollisuutta herättävää. Minä, kaikkien tunteiden keskellä olen onnellinen ja täydellisen ehjä juuri nyt, sydän sirpaleina maailman tuulissa, sielu hajalla ja kaikki tuntemukset aaltojen kuljetettavana, enemmän eksyksissä kuin ikinä ja enemmän juurillani, kuin koskaan eläessäni.
Rakastan sinua, rakastamalla minua kaikissa muodoissa, niin vihassa, tyhjyyden ja täydellisyyden välimaastossakin.
Vahvista, vahvistu. Rakasta, Rakastu. Täydenny rakastavasta, parantavasta, puhdistavasta ja vahvistavasta voimasta, minä teen samoin. Koettaen elää joka tunteeni, kuin se olisi täydellisyys itsessäni. Kuin se olisi kaikin voimin halaavat kädet ympärilläni. Vastarakkaus koko maailmankaikkeudelta.
<3 W
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti