Aikamatkalla II

Ajankulku

Ei sitä huomaa,

kun katsoo peiliin aamulla ja illalla,
Ei sitä huomaa,
ajatuksista.

Ei hymystä,
ei jalkaterien asennosta.
Mutta ota kuva
ja toinen.

Hiukan myöhemmin kolmas,

Tulee kesä, syksy,

talven viimat ja kevään kukkaset.

 Heinän korsiin ajan värit.

Kasvoille uurteet,

 käsiin kaiken tekemisen jäljet,

Valokuvakansioihin

sukulaisia jotka näyttävät

sinulta

ilman naururyppyjä silmäkulmissa.

-W-

Läheisyys 

Ystävyyden tunne

ikuisuus tuttavuus.

Siitä on kauan,

kun ensikerran osuimme kohdakkain
ja vielä tänäänkin olkapääsi on minulle

tukea antava.

Sinä kuljit tietäsi 

ja minä omaani,
ja silti suuntamme toi meidät tähän.

Yhteiseen kahvipöytään,

samoille sydänrytmeille.

Mitä sitä suuria selittelemään

ikututtavuutta,

sydämen yhteen sopivuutta

Voisiko aikaansa paremmin käyttää

ystävien keralla.

Sinä minun rinnalla

ja minä sinun.

Viis vuosista,

kun sielut hymisee

samoja säveliä.

W-

  Uurteet

Voi miten kauniisti vuodet kohtelee
kasvojasi.

Kuinka kauniisti

uurteet kartoittaa kulkuasi.

Käsissäsi elon työn jälki.

Kasvoilla hymyn ja naurun ladut.

Surujen ja huolten uurteet.

Koko elon kirjo

Harmaita hiuksillesi värjäämässä.

Katse edelleen kohti tulevaa luotuna,

askeleet vain hitaammille vauhdeille varattu.

Mihinkä sitä kiireellä menisi?

Hitaasti kulkien ehtii ohittaa

nuoruuden vautisokeuden vaarattomammin.

-W-