Ikuisuuskysymyksiä

Olen aina ollut räjähdys herkkä, helposti hämmentyvä ihminen. Tulta ja tappuraa oleva äänitorvi ja toisinaan hiljainen, ujo syrjäänvetäytyjä. Ristiriitainen tosiaan. Välillä ärsytän itseänikin, vetämällä palkokasvuston juurineen multineen hengityselimiini.Toisinaan taas minua ei saa ärsyyntymään mikään. Vuosien saatossa olen mielestäni onnistunut tasoittamaan mielialani hyökyjä paljonkin, silti niitä tulee tasaisin väliajoin Naisellisen varmasti. Aallokon kasvua saattaa aiheuttaa kaikki maan ja taivaan väliltä, kuitenkin, toisella hetkellä kaikki, näistä kiihtymyksen aiheuttajista, saattaa olla täydellisen yhden tekeviä, jopa naurettavia, tai ihastuttavia. Se on Mielentila, Luonne, Tempperamentti ja kuten joku sanoo NAINEN.

 Yksi aallokkoa aiheuttava aihe on miesten ja naisten välisten ystävyyssuhteet ja parisuhteiden haasteellisuus. (Haasteellisuus= "pehmeänpi tapa ilmaista että täydellisen mahdoton, tai vaikeasti ymmärrettävä tehtävä" )

Tuon kuuluisan Nassulandian puolella minulla on noin  < 20 > miespuolista naamaystävää. Olin positiivisesti yllättynyt, että heitä on. Heistä viiden kanssa pidän yhteyttä silloin tällöin ja ainakin kolme tai neljä on todistettavasti lukenut päivityksiäni toisinaan. Totta sekin, että päivitys-höpötykseni on syystäkin enemmän naissukupuolen ajatusaalloilla liikkuvaa, joten ymmärrän kyllä kommentoijien olevan useammin naisia. Vaan yllätys, yllätys kaipaan kyllä kovastikin miehistä näkökantaa asioihin.

Harrastuksiini kuuluu mm lavatanssit ja puutyöt. Lavatassit paripuolena aiheuttaa aina närästystä. Lavoille lähtö on ollut haaste, kun olin tapaturman vuoksi kauan tanssimatta. Harjoitukset on olleet todella vähissä ja taidot kaipaa hiomista. Vaan kun tuo ihmisen muisti on niin lyhyt, vieläkö tanssiystäväni muistaa minut? Lavoilla usein pyöriessä unohtui kaikki arkiset asiat, esimerkiksi nimen kysyminen. Ja yhteyden pito jäi tanssipaikoille. Olin kyllä puhelias kun sille päälle satuin, mutta tanssiminen on mielestäni enemmän nauttimista musiikista ja liikeestä, kuin höpöttelyä siitä, olenko viimeaikoina kuunnellut uutisia ja kuinka hirveä on maailman tila. Lattialla wiinervalssin, tai tulisen tangon pyörteissä ajatukseni ovat mieluummin utuisen huurteisissa atmosfääreissä, kaukana arjesta. Lavoille lähteminen olisi helponpaa, jos olisi jo lähtiessä tiedossa, että saa nauttia tanssimisesta. Tanssi on ihana laji ja siinä mukava, määrätietoinen mies on ehdottomasti tärkein osa, lajin hienoutta ja kiinnostavuutta. Joidenkin kanssa tanssiminen on täydellisyyttä ja toisten toivoo hakevan vieruskaveria. Luulen, että näin ajatukset menee jokaisella naisella ja miehellä. Mutta parisuhteita ei lavoillakaan tullut luotua. Mukavia ystävyystuttavuus suhteita kyllä, jotka toimi hyvin niin kauan kun kävin tanssimassa säännöllisesti. =D

Puutyöporukassa on mukavan rento tunnelma. Ja useimmat kurssilaiset ilmeisesti kurssilla vetämässä henkeä parisuhteistaan. Siellä on miehiä jotka rakentaa keittiöstä konttoripöytään kaikki itse. Joku tietää joka ikisen työvälineen nimen ja tarkoituksen. Osaa purkaa ja koota laitteen kuin laitteen etu ja takaperin ja tietää termit joka ainuaan remontin vaiheeseen. Tietää mitä lupia ja mistä tarvitaan ja haetaan ja millä asenteella. Kuunnellessa heitä, nousee väkisinkin kunnioitus heidän tietämystään kohtaan. Minulla on heiltä paljon opittavaa. Teen kurssilla omanlaistani työtä. Olen jopa hyvä siinä ja nautin tekemisestä. Minulla on tyttömäiset ongelmat työvälineiden kanssa. Teräinhuolto ja koneiden käyttöön tarvitsen paljon lisää rohkeutta. Opiskelin puualan artesaaniksi ja olen koulussa tehnyt viimeksi tämän alan juttuja. 20 vuotta käyttämättömänä ollut tieto on harmillisesti kadonnut. Ja olen tavattoman monista asioista autuaalllisen tietämätön. Olen taitava joissakin asioissa, mutta esimerkiksi koneiden käytössä ja työvälineiden huollossa tarvitsen miehistä apua neuvoja ja opastusta. Ja ottan sitä mielelläni vastaan, kun löydän itsestäni riittävästi rohkeutta pyytää.

Mutta niin nainen olen, että useamman miehen innokkaista sanallisista neuvoista, se mieluisin vaihtoehto on "näytän miten se tehdään." Näyttäminen tarkoittaa siis tosiasiassa alkuunsa "sinä teet minä katson" ja sen jälkeen minä teen itsekseni ja mies jatkaa omia töitään. Kun tulee kysyttävää mies vastaa  Blondikielellä eikä luennoi hienomekaniikasta tms käsittämättömästä. Ja siitäkin pidän, (tätäkin tapahtuu toisinaan ;) ) että kun näytän eksyneeltä ja neuvottomalta , minulta kysytään "voinko auttaa", sillä vaikka melkoinen räpätäättä olenkin, niin miehisen avun pyytäminen vaatii minulta edelleen joissakin tilanteissa todella paljon rohkeutta. Semmoinen Yksinkertainen ystävyys avuliaisuus on miesten kanssa iso ja tärkeä asia. Ja tuntuu jopa helpolta. On ilo että sellaisiakin ystävyyssuhteita löytyy.

Mutta siihin mieltäni hämmentävään ja haastavaan osioon.

  Asuin kylällä jossa oli paljon poikia ja minä. Poikain kanssa tappelu oli yleensä taattu ja kovaäänisin hävisi ja jäi itsekseen kiukkuamaan. (Arvatkaa kuka oli kova äänisin.) Tämän kohtalon olenkin sitten säilynyt kautta vuosien. Millä tavalla sitä äkkipikaisen naisihmisen oikein kannattaisi miespuolista lähestyä? Millä lailla naiset ja miehet tutustuvat keskenään? Ja kuinka heistä tulee pariskunta, seurustelukumppanit, miten he alkavat muuttua sinusta ja hänestä heiksi, tai minusta ja sinusta meiksi?

 Minä pärisen, porisen ja pulputan kyllä toisinaan miesten seurassa, ihan kuten naistenkin seurassa, kuin se eräskin papupata. Joskus seurassa on tavattoman hauskaa, joskus aivan kamalaa. Hämmentävää on kuitenkin se, että ystävät ympärillä pariutuvat ja perheytyvät, eroavat ja pariutuvat taas ja minä jatkan keskenäni pärisemistä. Mitä nämä ihmiset tekevät toisin? Osa näistä pariutuneista naisista on kovaäänisiä ja äkkipikaisia myös ja silti heillä on viehätysvoimaa, joka vetoaa mieheen.(Siis äänekkyys on normaali naisellinen piirre. He ovat jopa minuakin kovaäänisenpiä ja toisinaan jopa äkkipikasenpiakin kuin mie. ;)

Olen ehtinyt vuosia tutustua naisellisiin piirteisiini, mutta edelleen miehet on minulle täydellinen mysteeri. Millä tavoin häntä lähestytään, mitä hänelle puhutaan ja kuinka suhtaudutaan? Millainen nainen saa olla ja millainen ei, ollessaan miehen seurassa. Ja jos mies on kiinnostunut, tai ei ole kiinnostunut, miten se ilmenee? Ja sitten se ystävyys puoli. Onko naisten ja miesten välinen ystävyys todellain jokakerta yhtä kummallista? Jos jompi kumpi ystävyksistä löytää kumppanin, muuttuuko ystävyys väistämättömästi "laittomaksi ja salakähmäiseksi." Miksi Ystävyys ja Suhteiden rakentaminen, on niin tavattoman vaikeaa vastakkaisen sukupuolen kanssa? Ja onko se sitä vain minulle ja muutamalle tuhannelle muulle sinkulle? Mikä on heidän menetelmänsä, jotka onnistuu luomaan oikean, tasapainoisen ystävyys, tai kumppanuus suhteen? Ja Onko Kaikille olemassakaan "elämänsä loppuun asti-kumppania"

 Yhden asian meistä elollisista olen jo keksinyt itse. Ketään ei kannata verrata aiemin tavattuun. Meidän ja lumihiutaleiden kesken pätee samat lait, ei ole kahta samanlaista ja lämpö sulattaa jään pois.

~Hämmentyneesti W~