Alakulon hetkillä, se että joku mussukka tulee ja kysyy, että "mitä siekin muka tässä kylässä näät?", riittää kyseenalaistamaan kaiken. "Eihän täällä ole mitään."
Ai?
Puhdasta luontoa, pienet piirit ja ystävät, sukulaiset, riitoja ja rakkautta, vettä, rantaa rakkaanpaa. Tämon minun kotikolo. Luuletkohan sinä hassu kaupunkilaisheppuli, että se sinun ihmisiä täyteen tuupattu Citysesi on ainoa oikea paikka elää?
Älä vähättele sitä, mitä täällä on.
Meillä ei ehkä ole vierivieressä kahviloita ja rafloja joissa ryypätä itsensä humalaan silloin kun huvittaa. Paikallisravintolamme on harvassa, pitsaa saa ja nakkari löytyy ja talvikausin lähes ohjelmaton kuppilan tynkä hotellilla, mutta ennyvei, se on monelle paikkakuntamme asukkaalle se olohuone, jossa ottaa se keskikeppanansa, tai vesilasinsa karaoken lomassa. En tiedä saako humalikko arvostusta isossa Cityssä sen enepää, kuin pikku kyläsessäkään, mutta alkoholinsa voi loppupelissä juoda kotonaankin, jos tarve on, ei siihen tarvita montaa ravintolaa. Kahvinkin voi keittää himasessa, tulee halvemmaksikin.
"Mitä täällä voi muka harrastaa?" No mie maalaan, lenkkeilen, teen puutöitä, käsitöitä ja kirjoitan. Lähes ilmaisia harrasteita, työttömällä ei ole muutenkaan ihan hirveästi mahdollisuuksia laittaa rahaa harrasteisiin, mutta jos on varallisuutta, voi opiskella aihetta, kuin aihetta kansalaisopistossa, osallistua urheilulajeihin ja käydä uimassa, sekä salilla ihan koska vaan, musiikia voi harrastaa niin kuorossa, kuin muutenkin. Paikkakunnaltamme on lähtöisin moniakin kirjailijoita, elokuvaohjaajia, taiteilijoita, muusikkoja ja monin tavoin upeita surmiehiä ja-naisia, ihania ihmisiä. Moni heistä palaa poluillemme kulkemaan säännöllisin väliajoin ja moni asuu täällä ja rakastaa oloaan ja eloaan. Kyllä pitäjästä kulkee vallan mainiot tiet isonpaan cityseenkin, jos ei aihealueeltaan oikeita harrasteita täältä löydy. Kaikki täältä lähtevät, ei enää palaa, se on heidän päätöksensä. Me jotka jäimme, tai palasimme, pidimme omaa päätöstämme yhtä hyvänä. Vaikkemme päätöksellämme suuria saavuttaisikaan, olemme silti yhtä arvokkaita kuljemme missä vain. Pykälä rakasta kotosta kulkee aina, jossain kohti geenistöämme.
Ja täällä löytyy luontoa, hiljaisuutta ja rauhaa, ja leffatkin jos niin tahtoo. Onhan se totta, että talvikausi täällä on menen tullen hiljaisenpaa, kuin kesät, mutta en mie tiedä onko kukaan keskiverto ihminen talvikausina järin aktiivinen? Mie ainakin vajoan kaamosmasennukseen jo lokakuun ensipäivinä.Vaikka rakastaisin kuinka syksyä, pimeä on pimeää jouluun saakka ja sinä aikana tahtoo melkein kaikki vaipua uneen. Sijainnistaan riippumatta.
Mutta mikä on parenpaa, kuin pakkastalven keskellä, kävellä järven jäälle ja kuunnella lumen narsketta tassujensa alla? Kun ensimmäiset auringon säteet osuu hangelle ja tekee siitä timanttisen ja puuterisen kauniin Geisha-tytön posken, tai siis tietenkin Edward Cullenin timanttisen hipiän, sitä niin mielellään katsoo ensisäteestä siihen viimeiseen valonpilkahdukseen, tai siis ethän sinä siinä tietty kauneutta näe, mutta yritin nyt vain selittää omaa näkökulmaani. Kaupungissa nuo kauniit lumikinokset sohjoontuu ja muuttuu harmaiksi, jo katua hipaistuaan, toki tässäkin puhuu maalaisen ennakkoluulo vastaan citypiippölin näkemystä. Sinä näet kaupunkisi kauniina, omalla tavallaan täydellisenä.
Sinä ihmettelet meidä kunnallispolitiikkaa. No juu siinä kohdin minäkin ihmettelen, en minä tajua sitä, että minä saan äänestää, vain yhtä ihmistä päättämään minun asioista. Eikä minun äänestämäni ihminen ei edes ole hallituksessa ja silti, on kaikkien meidän kuntalaisten vika, kun hallituksessamme, tai valtuustossamme, asiat ei sujukkaan kaikkien mieleisesti. Sinun isossa cityssä on oma valtuustonsa ja hallintonsa ja sielläkin menee toisinaan pieleen. Minä en ole äänestänyt sinne ketään. Äänestitkö sinä? Yhtä, vai kuten minäkin? Eduskuntaan koetin äänestää, mutta hän ketä oisin halunnut äänestää, ei ollut alueellamme ehdokkaana. Presidetti on toki minunkin mieleinen. Mutta ei, minä en pidä meidän politiikasta, se ei ole oikein pienen ihmisen puolella vaan tahtoo jotain, minkä puolesta minä en taistelsi. Minä haluaisin, että kaikille meille olisi mieleinen työ ja turvattu toimeentulo. Ja heillä jotka ovat työnsä tehneet, oisi turvattu vanhuus ja ympäristö, jossa heitä ei jätettäisiin hoidotta. Ja he, jotka ovat vielä pieniä ja eivät voi itseään puolustaa, olisivat turvallisissa käsissä, sellaisen aikuisten keskellä, jotka eivät pitäisi heidän pientä ikäänsä, huonommuuden merkkinä ja lupana heittäytyä välinpitämättömäksi. Talousongelmat ovat yhtä suuria, olet kaupungissa, tai maalla. Työpaikat menee halvemman työvoiman perässä rajojen ulkopuolelle.
Minä tiedän miten lehmät käyttäytyi laidun-aidallaan. Jos laitumen ruoho alkoi olla syöty, se kävi aidan viereen polvilleen ja alkoi hamuta heinää aidan toiselta puolelta. Fiksu elukka tavallaan, mutta mistäpä se tiesi, että jos kotvan matkaa oisi kulkenut portille saakka ja siitä toiselle laitumelle, noiden korsien takia ei oisi tarvinut polvistua? Mutta vaikka ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolen, se ei välttämättä ole sitä. Se voi olla lannotettu toisin, täynnä säilöntä aineita ja kaiken sortin epäsopivuutta, mutta se voi olla myös sitä tuhannen terveellistä luomutuotetta. Aina on vaihtoehtoja.
Minua ihmetytti pienepänä, seurata melkein saman ikäisteni cityihmisten elämää verrattuna itseeni. Minä saatoin istua tunnin ongella kyllästymättä siihen, etten saanut kalaa ja city-ikätoverni poltti päreensä ja temmelsi rantaa edeskahtaalleen sinne tänne, huutaen ja hosuen ja lopulta unohti onkensa ja katosi, minä nostin city-ihmisen ongen ja sain kalan. Olenhan minä hidas ja saatan olla sopeutumatonkin, mutta mitä järkeä, on käyttää aikansa sinkoiluun ja oman ympäristönsä vähättelyyn, kun sen voi käyttää siihekin, että koettaa löytää siitä ympäristöstään ne asiat, mitkä tekee olon hyväksi? Niitä kuitenkin löytyy kaikkialta. Oli toki niinkin, että sinkoillessaan cityihminen löysi polkupyörän, jonka avulla hän sai kulkea lujenpaa, mutta toisaalta, kala jäi saamatta. Ehkä se kala oli kuitenkin minulle tärkeänpi, minullahan oli se kissa silloinkin ja cityhimisellä taas silloinkin kiire.
Vaikka politiikka ui suohon, ei se tarkoita sitä, että koko maalaispitäjän ihmiset olisi kaistapäitä. Me äänestettiin jokainen yhtä ihmistä. Ei sen useanpaa. Siellä nyt vaan sattuu olemaan monen, yhtä ihmistä ääneestäneen, yksi ihminen, erimieltä niiden muiden, yhden ihmisen äänestämän, kanssa.
Mitä jos alkaisimme äänestää niin, että jokainen valitsisi mieleisensä tyypit hallitukseen, valtuustoon, tai eduskuntaan? Sen verran väkeä, kuin tarvii ja sitten katsottaisiin, mikä on paras combo, onko jotakuta poppoota äänestetty useammin ja taas se enemmistö voittaisi, näin ollen voisi taas huonon hallituksen tullen tosiaan syyttää äänestäjiä tyhmyydestä, eikä hallitus joutuisi yksin syypäiksi. Pattitilanteen tullessa äänestänyt, tulisi sivusta tueksi ja päävastuulliseksi rauhanneuvottelijaksi kertomaan, mikä oisi se paras tapa hoitaa homma. Lehtienpalstoilla ja väsepöökki sivullahan me nytkin annamme viisaiden neuvojemme opastaa äänestämiämme ihmisiä. Välillä varsin hävyttömin sanakäänteinkin. En ole kovinkaan ylpeä pitäjämme asukkaiden ja pitäjämme ulkopuolelle muuttaneiden asukkaidenne käytöksestä näillä keskustelupalstoilla. Paikalla olemattomana en voisi ikinä tietää, miten pahasti valtuustossa kiehuvaa soppaa, on pieleen kokattu. Ja kuinka kauan? Syitä lienee niin sysissä, kuin sepissäkin, joten hiukan ajattelevaisuutta. Koska edelleen me äänestämme, ne ihmiset valtuustoihin, hallituksiin, eduskuntaan eu-komiteaan, presidenteiksi ja niin pois päin. Äänestäjien vika.
Toloja äänestäjiä?
Mutta noin kaikkineen. Mie tykkään kotokylästäni, enkä tykkää, että sen väkeä mollataan kiusitataan ja väheksytään, on he hallituksessa, eli ei. Paikkakunta ei pahene vaikka paikkakunnan ihmisillä on eriäviä mielipieitä, joihin heillä on oikeutensa. Asioiden hoitamisessa ei todellakaan ole aina yhtä ainoaa oikeaa tapaa, vaan niitä puidaan monelta kantilta, jos aiotaan tehdä kaikken yhteiseksi hyväksi tarkoitettuja ratkaisuja.
Mutta noin kaikkineen. Mie tykkään kotokylästäni, enkä tykkää, että sen väkeä mollataan kiusitataan ja väheksytään, on he hallituksessa, eli ei. Paikkakunta ei pahene vaikka paikkakunnan ihmisillä on eriäviä mielipieitä, joihin heillä on oikeutensa. Asioiden hoitamisessa ei todellakaan ole aina yhtä ainoaa oikeaa tapaa, vaan niitä puidaan monelta kantilta, jos aiotaan tehdä kaikken yhteiseksi hyväksi tarkoitettuja ratkaisuja.
Toivotan voimia päättäväisille, ei ole helppoa toimia yhteiseksi parhaaksi. Kovasti toivon, että todella muistaisitte, että olette tekemässä päätöksiänne, nimenomaan paikkakuntamme ja sen asukkaiden, myös itsenne, mutta ei vain itsenne, yhteiseksi hyväksi. Minä puolustan pientä kotostani, en arvosta kaikkia täällä tapahtuvia asioita, mutta täällä on paljon, minkä puolesta taistella. Samat lauseet voin kirjata, jos puhutaan koko Suomen maasta, mieluummin täällä, kuin ihmettelemässä suuren maailman presidettipeliä. Mutta niin helposti minä näihin poliittisiin ja toisia mustamaalaaviin aiheeisiin kyllästyn, etten tosiaankaan, joka tuutista, tätä paskanjauhantaa ja ihmisten mollaamista, halua lukea joten. Piste. Ja työrauha virkaatekeville.
Puolueisiin sitoutumattomasti ~W~
(PS. näin vakavaa aihealuetta, ei parane pehmennelleä kuvilla.)
