On kolhittu sydän
ja mieli kuin
ilmapuntari.
Tänään tälläinen ja
huominen on omansalainen.
Se on hyvä,
kolhittu on sitkeä,
lommot elämään
iskeneitä.
Pidä Kiinni ja lujaa
sanottiin ja
minä pidin,
aina kun jaksoin.
Joskus sattui,
vaikka kolhu jää,
ei kipu ole ikuinen.
Joinakin päivinä,
tuulee pohjoisesta,
ehkä myrskyää,
ja ukkonen
ylittää Päijänteen.
Se ei ole lempeä
näky,
mutta joku toivoakseni pitää
myös myrskysäästä.
Jos elämän eläisi,
sydän ehjänä,
ja silkassa
leppeässä kelissä.
Kuinka piaan tuntisi,
tarvetta valittaa
elämän olevan tylsää?
~W~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti