Ei mitään.

Minkälaiseksi sinä miellät, "ei mitään" tekemisen?

Tavattoman usein käytän itse kommenttia "en mitään." Kun joku kysyy mitä teet, /olet tehnyt, viime päivinä/aikoina,/vuosina?

En mitään.

Niinkö todella? Onko ei mitään sitä, että elää ja hengittää. Siivoaa kotiaan ja pitää huolta lemmikeistään, ystävyyssuhteistaan?

Tai onko "ei mitään", selviytymistä vakavasta masenuksesta omatoimiseksi ja (toisinaan) itseään arvostavaksi ihmiseksi? Matkustamista siellä ja täällä. Ihmisten kohtaamista silloinkin, kun pelottaa, edes näyttäytyä peilille.

Onko "en mitään" samaa, kuin se, mitä toisinaan kutsutaan elämäksi?

Käytän ihan liian usein, kysymyksiin vastaukseksi "en mitään", koska silloin unohtuu ne todelliset aikaansaannokset, joita itse pidän pieninä ja mitättöminä ja joku toinen taas voisi arvostaa kovastikin.

Me istumme toisinaa päiväkausia koneillamme ja selaamme ulkopuolisen maailmamme tapahtumia. Ne on jotain suurta, toisinaan dramaattista, iloista, innostavaa ja tavattoman ihmeellistä. Ja kun mieli laajenee niin suuriin sfääreihin, ei hetken nettisurffailun jälkeen oma mitätön itse, ole millään tavalla uutisarvoinen henkilöitymä.

Olisiko oma arvotus hyvä alku? Haasteellinen saavutettava, mutta varmasti vaivan arvoinen.

Vaikka Minä pidän elämästäni tälläisenään. Ei suurta draamaa. Ei valtavaa vastuuta muusta, kuin omasta päivittäisestä selviytymisestä.

Jos minä itse vähättelen omaa elämääni, annan samalla luvan myös muille, vähätellä itseäni. Miksi? Siksikö etten tänäänkään saanut tehdyksi mitään?

 (Muuta kuin noustuksi ylös aamulla. ruokituksi kaksi ihanaa kissaa, jotka oli isosti mielissään, kun kaivauduin pois vällyistäni. Pestyksi pyykkiä, imuroiduksi tiskatuksi tiskit ja tehdyksi itselleni ruuan. Kirjoitetuksi. Luetuksi päivän uutisannin. Lähetetyksi pyyntöjä, (niihin bitti-sfäärejä suurenpii sfääreihin,) että apu olisi tarpeen siellä, niinkuin täälläkin. Kootuksi itseni ajattelemaan tätä omaa päivääni. Leikitettyä kissoja. Siivottua lisää, käytyä ulkona, juteltua naapurille, jolla ei juuri juttuseuraa ole ollut tänään, eikä eilenkään. Käytyä lenkillä. Muutaman pysähdyksen taktiikalla, puhun useammankin yksinäisen kanssa. Sain useammankin tuntemattoman ihmisen hyvälle tuulelle. Sain kehuja iloisesta luonteestani ja mukavasta juttuseurasta. Sain tehdyksi itselleni välttämättömiä asioita, huolehdittua, sekä lemmikkini, että itseni, elossa tästä päivästä iltaan. Maalattua taulun kyhäelmän, jonka laitoin piiloon, kun se ei ollut itselleni riittävän hyvä. Tehtyä luonnoksia muutamasta muusta taulusta. Kirjoitettua runon. Voitettua alkavan paniikin. Rauhoitettua itseni niin, että saatoin mennä nukkumaan. Nukuttua... Nämä teot olisi olleet mahdottomia vuosia sitten, mutta...) 

Tuo päivä ei tuottanut kukkarooni rahaa, eikä virastojen kirjoihin merkintää aikaansaannoksistani, ei työtodistusta, jonka esittelisin tulevalle työnantajalle, ei stipendiä, jolla rahoittaa tulevaa koulutustani, eikä minkään mittakaavan meriittiä cvhen, jonka esittäisin jollekin, joka arvostaa minua. Siksikö siitäkin päivästä tuli "ei mitään", koska, en voi sitä "oikeaksi todistaa"?

Kaikkein kriittisin cvn lukija olen lie minä, itselleni. Mutta kertokaahan ihmiset hyvät. Milloin sitä ihminen tekee, koko maailmankaikkeudelle, itsensä mukaan lukien, niin paljon riittävästi, että ei tarvitse vastata olevansa tai tehneensä,"ei mitään," Vaan juuri riittävästi?

Olen tammikuusta 2013 tähän päivään mennessä kirjoittanut, "muutaman sivun", tätä blogia. Ihmetellyt oman pääni sisäisiä ja toisten päänsisäisiä asioita.

Vähätellyt tekemiäni ja suurennellut tekemättä jäätämiäni. Ihaillut aina, pieni kateuden maku suussani, toisia siitä, kuinka paljon he saavat aikaan päiviensä kulussa. Itse vaan "nyhrään" omia, pieniä, näkymättömiä, työttömän juttujani, saamatta aikaan mitään oman arvostuksen arvoista. Tämä on 160 "sivu". Tänä aikana 5193 ihmistä, on käynyt lukemassa näitä "mitättömiä" ajatuksiani. Se on minusta valtavan paljon. 

.... ja silti. Miksi minusta, minä en tee mitään.

Tuntuuko sinusta koskaan samalta?

Wilhelmiinan Wähättelyyn Wättyyntyneesti ~W~

PS. Suurkiitos, että olet lukenut minut. Arvostan antamaasi aikaasi suuresti.