Hullu maailma.

Minä ihmettelen 

ihmiselon kummallisuutta.

Tänään,

 Kukkakaalin kalpeudessa,

Merivesiä valuu
pitkin poskipäitä.

Ja huomena,

 elämän ilo
hirnuu Hevosen lailla
kesälaitumilla.
Laukkaa ja viipottaa.

Välillä haukaa

ilon keltaista Voikukkaa.

Jossain sisällä,

 kasvaa kaikki Kevätkukat.

Kun aika kuluu

ja elämä

soljuu uomissaan,

ollaan taas uusilla kasvimailla.

Kapuamassa Pavunvarsina,

naapureiden ikkunoissa,

Mansikoina 

makeilemassa 

kylän komeimmalle Nauriille,

Niinkuin nuo kaksi nyt yhteen sopisi?

Maista itse Naurista Mansikalla,

juures on pimeän ruoka

ja marjat auringon lapsia.

Tiesihän 

Hillevi Hiirikin

Että mullassa on Myyrän varpaat.

Loppu elämänsä luuttuaisi 

lattioita sen miehen emäntä.

Ja mikä teki tästä

ihmeellistä?

Se että
maailma on tässä,
ihanan sekavana

ja hulluna,
ja minä saan pitää sen kaiken.

~W~