Tavan Paakelssi

Minun menneisyyteni teki minusta minut,
elämän pohdiskelijan ja

ajatuksen voimin atomia pilkkovan,

ydifyysikon, ilman tiedon rippeitä,

koulutuksen häiveitä,

tohtorin viisautta.

Minä olen

Kuten sinä.

Kuten takapulpetin poika,

Eturivin  lettipää tyttö,

opettajan pöydän takaa maailmaa

katsova kansankynttilä

Enkä mitään teistä, heistä, meistä.

Minä olen

pohtinut kaiken,

 enkä kuitenkaan huomannut pilkkuvirheitä.

en puuttuneita ään pisteitä,

sekoitin kirjaimet tämän tästä

enkä tiennyt numeroiden 

oikeaa järjestystä,

aina vieläkään,

 en muista mitä viikonpäivää elän.

Miten lasketaan pääsiäisen 

sijainti Alman Akkaan

ja oliko se

sana kuitenkin yhteen kirjoitettu ja

merkitykseltään toinen.

Minusta tuli minunlainen

niillä ainein

mitä

maailma minun kakkuuni

lisäsi.

Olin hiukan toisin paistettu

kuin rinnakkaisen luokan lapset

hiukan eri kuorruttein höystetty

kuin kaupunkien kasvatit,

Mutta hyvin minut voi 

maailman juhlapöytään tällätä,

vaatimaton paakelssi mutta

ihan vissisti maustettu hyvin.

~W~