Meidän matka täällä
kestää alusta loppuun asti.
Syntymästä kuolemaan
jokaisella.
Toiset kiedotaan
matkan ajaksi
pumpuliin,
toiset piikkilangoin,
tai
ohdakkein.
Orjantappura kruunuin,
ristiä kantamaan,
tai kärsivän viereen herjojaan
huutamaan,
jokainen valitsemaansa tietä.
Oli rankka ja kivinen,
tai,
kullan kimmallusta,
linnun liverrystä,
tyhjyyttä tulvillaan,
tien valitsi itse jokainen.
Siellä, tien alussa,
missä valintamme teimme,
tiesimme kaikki voimamme.
Nyt kuljemme matkan alussa,
puolimatkassa,
lähes lopussa,
Viime metreillä
kuka kiroten ja raivoten,
kuka itkien lohduttomasti,
toiset hymyilee rakastavasti,
toiset rennosti rallattaa,
kukaan muista ei omaa vaalintaa.
Meillä on elämä,
alusta
loppuun asti,
sen muistamme jatkuvasti.
Mistä alkoi se,
minne päättyy tää?
ensin synnyt,
elät,
kuolemaan pättyy,
vai päättyykö tää?
~~¤~~¤~~¤~~
Tänään vierelläs kuljen,
huomenna poissa on
toinen,
oliko suruun tarkoitus päätyä
ystävyys toiseen?
Miksei iloon?
Kun kuljet sä seikkailuun suuren,
tai minä,
jos sua aiemmin kuolen.
On elämä matka,
ei yksinään
meistä kukaan jatka,
on enkelit vieressä lakkaamatta
ja ystävät lähellä
kannustamassa
Jos ei kaikkea näe,
täytyy vai luottaa,
että elämä kantaa
ja kotiin tuo taas...
~W~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti