Mahdollisuuden kuorrutteet.

Kurkistelin taannoin Sähköpostini roskapostiosiota ja huhhu että siellä oli kirjekaupalla menetettyjä mahdollisuuksia, olisin voinut saada 1000euroja ja lahjaksi, jos jonkin sortin tuote ihananuutta iPodista älypuhelimiin, kirjapalkintoja ja vuosiksi ilmaiset lehdet ja rahaa casinolla tuhlattavaksi ja matkustaakin oisin voinut vaikka viidesti maapallon ympäri.

Ihana tämmöinen mahdollisuuksien meri. Voin ja saan mitä vaan ja enemmän kuin osaan pyytää.Mutta tämä roskakorin täyte asettaa hommaan aina jonkin mutan, saat sitä ja tätä JOS osallistun tähän ja tähän kyselyyn ilmaiseksi, Hinta vain 15€/kk. Osallistu kamppanjaan, VAIN postimaksun hinnalla, jatkossa SAAT kerran kuukaudessa tuotepaketin hintaan 33, 95€. ja koska vaan voit irtisanoutua (jos löydät puhelin/ netti tms yhteystietomme ja lakipykälät sen sallii.) Ei ostopakkoa, paitsi kolmeen ensimmäiseen tuotteeseen, tuotteen voi palauttaa (ehkä..siis jos vain löydät palautus osoitteet...)

No kaikki tietää, miten hauskoja nämä postin pikku mahdollisuudet on. Kaikki myös tietää että osallistuttuasi johonkin nettikilpaan olet jo voittanut, ainakin joka viikkoisen puhelinkamppanjoinin, kuusi ensimmäistä puhelin myyjää, postilaatikon täydeltä mainospostia, ja sähköpostilaatikon täyteen uutiskirjeitä, sekä roskalaatikollisen lisää huhheijaa kamppanjointia. Ja kirjeen jos toisenkin lööperipostia, mölperifirmmasta. Käytin kerran aikaani lukeakseni kaikki mainoskirjeet, enkä tosiaankaan aio tehdä sitä toiste, sillä yhtä hukkaan heitettyä aikaa ei ole edes se hukkaan heitetty aika. Huomasin etten tarvinnut mainosten tuotteista mitään.

Joka kirjeessä oli varoitus siitä että, ethän vain menetä tätä loistavaa mahdollisuutta. Ainutkertainen mahdollisuus saavuttaa ikuinen nuoruus, timmi peppu, säihkyvä hymy, kerrassaan terve olemus ja oi niin aito rakkaus ja hitosti paperisilppua osta halavalla. Tuo ainutkertainen mahdollisuus palaa postilootaan uudestaan ja uudestaan joka juukelin viikko. Jossakin on kuitenkin ihminen, joka uskoo tuon pupun. Tilaa tuotteen ja pettyy? Vai ehkä se usko sallii hänen saavuttaa juuri tuon tuotteen avulla haluamansa tulokset? Eli kumpi silloin on tulosten aikaan saaja? Tuote täynnä huupaduupaa, vai sydämen pohjasta saakka tuleva luja usko? Jos oisit uskonut mihin tahaansa muuhun yhtä lujasti, oisiko mahdollisuudet toteutuneet yhtä varmasti? Olisi. Ehkä? En tiedä.

Olisi ihanaa saada kaikki tarvitsemansa helposti ja vaivatta. Ja tavallaan niinhän me saammekin. Oman uskomme voimalla kaiken tarvitsemamme. Toki normi yhteiskunnassa tarvitaan myös normaaleja lisukkeita, siihen että saavuttaa haluamansa. Tärkeintä on kuitenkin uskoa siihen lujasti. Luoda sisällään unelma, jonka toteuttaa askel ja pala kerrallaan. Ja muistaa että kaikkein suurin este unelman tiellä, ei ole tietokoneen automaattinen roskapostin seuloja. Eikä se, ettet pidä kyselyihin vastaamisesta. Ei huono tuurisi tai naapurin kerrassaan satumainen onni. Suurin este on yllättäen se sisäinen pelko. Se kuvitelma, joka väittää ettei ansaitse tuota onnea ja ettei ole mahdollisuutta saavuttaa kaikkea haluamaansa.

 Miksi muka ei? No minun on hyvä kirjoittaa tästä. Varsinkin nyt, kun en usko vähääkään, että voisin mitään saavuttaa. Istun kolmatta päivää neljän seinän sisällä. Olen ties monettako kertaa siinä lujassa uskossa että elämäni on käytetty loppuun, mitään en voi enää saavuttaa koska... En kerro perusteluja koska niitä me kaikki toisinaan hoemme itsellemme ja uskomme niihin kunnes jostain tulee jokin näkymätön vastavoima joka sanoo, että kykenenpäs ja pystynpäs, saan ja saavutan ja olen parenpi kuin uskonkaan. MINÄ NÄYTÄN VIELÄ.

Minä ilmeisesti tarvitsen nämä hiidenkirnuni elämässäni, jotta löytäisin sen Sysmäläisen sisuni jonka turvin pääsee taas pätkän matkaa eteen päin. En pidä näistä synkistä ajatuksista, joita päähäni tulee säännöllisen epäsäännöllisesti ja toivoisin tottavieköön, että masennus jättäisi minut jo rauhaan mutta se on osa elämääni. Se on hyväksyttävä , sille on annettava anteeksi ja siitä on päästettävä irti. Sen selitteleminen tai muukaan peittely ei auta eikä ihmisten rohkaisuksi tarkoittamat toimintatarmokkaat kehoitukset milloin mistäkin vastaiskusta tunnemylläköitä vastaan tehoa kuin ainoastaan silloin kun ole tarpeeksi vahva olemaan niiden ainoiden tilaisuuksien ja ulkopuoleltani tulevien mahdollisuuksien ulottumattomissa. Mahdollisuus ja tilaisuus tulee aina omasta sydämestä. Silloin siihin tarttuminen on helpointa ja tehokkainta.

Oli mielialan vaihtelut Hormoonien tai vuodenaikojen tuomia aaltoja tai Kivikauden aikuisia puolustusmekanismeja joiden turvin kenties siihen aikaan selvittiin, jostakin sellaisesta yli mitä nyt ei kukaan käsitä. Ne on helponpaa käsitellä. Tunneskaalojen Muinaisjäänne. Meitä muinaisjäänteitä on niissä tämän hetken lapsissa ja nuorissakin, joka ikäluokassa omansa. Kehomme toimii viisaammin kuin tiedämmekään. Kumpa vaan muistaisimme mihin tarvitsimme kaikki nämä tunteet. Niin hyvät, kuin ne synkemmätkin, sillä elettäväksi nämä on tarkoitettu, vaikkei joka kyyneltulvaa haluaisikaan läpi käydä.

Ja ne mahdollisuudet. Mitä jos unohtaisi koko entisen elämän. Ulkopuolelta tulevat "vihjeet"  hyvinvoinnin peruspilareista. Toki menneissä on paljon ihanaakin, samoin siellä on asioita, joita et kaipaa, muttet saa pois mielestäsikään. Jospa kadottaisit muistisi, ja saisit mahdollisuuden luoda uudenlaisen sinun? Haluaisitko edelleen elää pelkojesi keskellä mahdollisuuksiasi väistellen vai, raivaisitko tiesi oman maailmasi mahdollisuuksiin ja takaisin. Pala kerrallaan, päivä ja askel askeleelta.

Miten tuntuu, että minun näköiseni maailman kuvan täytyy olla todellakin ihan toisenlainen, kuin se muovinen ja teennäisyyttä täynnä oleva maailma, jota ulkoa päin minulle tyrkytetään. Kaikki ei ole rojua ja roskaa, mutta maailman tulvivasta tiedon ja elämäntaidonkirjosta on aina vain haasteellisenpaa löytää juuri minun sydämeni asioita ja mahdollisuuksia.


                                                        Aaloilla keikkuen -W-