Oi minua taas ilahdutti olemassa olollaan The Puhelinmyyjä. Minulla on joku kumma heikkous mukavan äänisiin ihmisiin, vallankin miespuolisiin. Henkilö langan toisessa päässä saa olla vaikka riihen seinästä revästy, rokon arpinen hanppi ja mie voin silti avautua hänelle ilolla, jos ääni on mukava, kohtelias, innostunut ja reipas, tai vaikka se oisi hiukka elämäänsä kyllästyneen kuuloinenkin, mutta enimmäkseen miellyttävä, on henkilöä aivan välttämättä piristettävä ja kannustettava.
Paitsi tänään, kun sattui poloinen kauppaamaan miellyttävällä äänellään minulle juuri SITÄ liittymää, joka jätti minut mykkään hiljaisuuteen viikoksi tunturin perukoille viime syksynä. Sekä nettiteitse, että puhnuttimitse. Ei toimi ei ritise ja siellä olin keskellä tunturia tiettömän tien takana. Kykenemättä ilmoittamaan kenellekkään sijaintiani. Hätänumeroon kuulemma oisin saanu soittaa, mutta eipä siitä hirveästi ollut hyötyä, kun kuitenkin tarpeettomasti hätänumeroon soittamisesta saattaa saada sakkoa tms. Soitanko mie sitten Hätänumeroon ilmoittaakseni kissavahdeille ja äipälle ynnä muille huolestuneille kanssakulkijoille että "heipähei ei panniikkia tänään, olen tallessa, mutta kentättömällä alueella?" Vastaako se hätänumero minulle vielä myöhemmin kun olen oikeassa pulassa? "Ei helkutti taas tuo numero missä se täti ilmoittaa sijaintinsa kartalla, vain siksi ettei suku huolestu, en vastaa sille." Minä jään linjalle roikkumaan keskellä tunturia rikkoutuneen Pirssi Uljaani kanssa, itkuparku kurkussa ja Hukka tien reunoja loikkien. Hui.
Kun tuo samainen loistoliittymä jätti minut vielä joulukuussa uudelleen pimentoon, ajoin ensin paikalliseen "nettiliittymäkauppaan" hakemaan uuden karhean mötkylän ja vaihdoin operaattoria, sen lisäksi minun oli kuitenkin ajettava "lähi-cityyn" 80km päähän irtisanomaan vanha nettiliittymää, sillä yrityksistä huolimatta he ei vastanneet puheluihin, eikä sähköistä postia saanut laitettua, koska se peijakkaan nettitikku oli kaput. Mutta kun olin irtisanonut, sekä nettiliittymän, että puhelinliittymäni ja vaihtanut ne kokonaan toiseen, oi tämä firma on muistanut minua joka julman viikko nettipostilla ja mainoksilla ja soitelleet perääni noin kolmasti kuukaudessa. Nyt Kun en enää halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä, minä olen heille potenttiaalinen asiakas, mutta ollessani asiakkaana, en saanut palvelua lainkaan. Ja sitten soitti tuo mukava ääninen herttaisen iloinen ja täysin ongelmiini syytön herrasmies, kauppasi liittymää jonka ongelmat on ny kaikki korjattu.
Juu en ostanut liittymää, mutta ripitin poikapolon kaikesta kärsimästäni pahasta, hymyillen sydämellisesti koko puhelun ajan. Kerroin hänelle olevani pahoillani, mutta aion nyt avautua saamastani loistavasta asiakaspalvelustani ollessani asiakkaana ko. laatulaajakaistalla ja liittymätyypillä ja etten enää ikinä kuunaan päivänä aio vaihtaa ko. firman alaisuuteen, koska saamani palvelu oli täydellisen alaa-arvoista. Kerroin myös olevani pahoillani että noin mukavan kuuloinen ja tilanteeseen täydellisen syytön henkilö tämän vaahtoamisen joutuu kuulemaan mutta "itte soitit". Tavattoman paljon parenpaa päivän jatkoa sinä ihana ihminen.
Naisellisena naisena minua helpotti tavattomasti, sai kerrankin kerrottua jollekin minua vaivaamaan jääneen kohtelun ja vielä niin, ettei kummallekaan osapuolelle jäänyt mitään hanpaan koloon, sillä puhelu päättyi todella merkillisesti molenpien naurun remakkaan ja mukavan naistenpäivän toivotuksiin puolin ja toisin.
Minä pidän puhelinmyyjistä edelleen, en minä heiltä juurikaan osta mitään, mutta joiskus heidän joukossaan on ihmisiä, miehiä tai naisia, jotka saa minut tavattoman hyvälle tuulelle. Osaamisellaan tai osaamattomuudellaan. On hatunnoston arvoista jaksaa sinnikkäästi soitella asiakkaalle toisensa jälkeen ja odottaa, että joku heistä nappaisi syötin ja maksaisi hänen hapanleipänsä tälle päivälle. Homma ei ole helppoa, vallankaan kun välillä sattuu soittamaan kaltaiselleni "avautujalle". Tai jollekulle vieläkin haastavammalle tapaukselle. Ihanaa että he silti kokoavat itsensä ja jatkavat soittelua, ääni iloisena ja rokkonarvet kasvoissa punottaen. Kiitos Puhelinkauppias-setä. Taisit olla ensimmäinen mies, joka toivotti minulle tänään Naisellista naisten päivää ja kikatit perään.
Naisellista päivää teillekin <3 Kikatellen W
Paitsi tänään, kun sattui poloinen kauppaamaan miellyttävällä äänellään minulle juuri SITÄ liittymää, joka jätti minut mykkään hiljaisuuteen viikoksi tunturin perukoille viime syksynä. Sekä nettiteitse, että puhnuttimitse. Ei toimi ei ritise ja siellä olin keskellä tunturia tiettömän tien takana. Kykenemättä ilmoittamaan kenellekkään sijaintiani. Hätänumeroon kuulemma oisin saanu soittaa, mutta eipä siitä hirveästi ollut hyötyä, kun kuitenkin tarpeettomasti hätänumeroon soittamisesta saattaa saada sakkoa tms. Soitanko mie sitten Hätänumeroon ilmoittaakseni kissavahdeille ja äipälle ynnä muille huolestuneille kanssakulkijoille että "heipähei ei panniikkia tänään, olen tallessa, mutta kentättömällä alueella?" Vastaako se hätänumero minulle vielä myöhemmin kun olen oikeassa pulassa? "Ei helkutti taas tuo numero missä se täti ilmoittaa sijaintinsa kartalla, vain siksi ettei suku huolestu, en vastaa sille." Minä jään linjalle roikkumaan keskellä tunturia rikkoutuneen Pirssi Uljaani kanssa, itkuparku kurkussa ja Hukka tien reunoja loikkien. Hui.
Kun tuo samainen loistoliittymä jätti minut vielä joulukuussa uudelleen pimentoon, ajoin ensin paikalliseen "nettiliittymäkauppaan" hakemaan uuden karhean mötkylän ja vaihdoin operaattoria, sen lisäksi minun oli kuitenkin ajettava "lähi-cityyn" 80km päähän irtisanomaan vanha nettiliittymää, sillä yrityksistä huolimatta he ei vastanneet puheluihin, eikä sähköistä postia saanut laitettua, koska se peijakkaan nettitikku oli kaput. Mutta kun olin irtisanonut, sekä nettiliittymän, että puhelinliittymäni ja vaihtanut ne kokonaan toiseen, oi tämä firma on muistanut minua joka julman viikko nettipostilla ja mainoksilla ja soitelleet perääni noin kolmasti kuukaudessa. Nyt Kun en enää halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä, minä olen heille potenttiaalinen asiakas, mutta ollessani asiakkaana, en saanut palvelua lainkaan. Ja sitten soitti tuo mukava ääninen herttaisen iloinen ja täysin ongelmiini syytön herrasmies, kauppasi liittymää jonka ongelmat on ny kaikki korjattu.
Juu en ostanut liittymää, mutta ripitin poikapolon kaikesta kärsimästäni pahasta, hymyillen sydämellisesti koko puhelun ajan. Kerroin hänelle olevani pahoillani, mutta aion nyt avautua saamastani loistavasta asiakaspalvelustani ollessani asiakkaana ko. laatulaajakaistalla ja liittymätyypillä ja etten enää ikinä kuunaan päivänä aio vaihtaa ko. firman alaisuuteen, koska saamani palvelu oli täydellisen alaa-arvoista. Kerroin myös olevani pahoillani että noin mukavan kuuloinen ja tilanteeseen täydellisen syytön henkilö tämän vaahtoamisen joutuu kuulemaan mutta "itte soitit". Tavattoman paljon parenpaa päivän jatkoa sinä ihana ihminen.
Naisellisena naisena minua helpotti tavattomasti, sai kerrankin kerrottua jollekin minua vaivaamaan jääneen kohtelun ja vielä niin, ettei kummallekaan osapuolelle jäänyt mitään hanpaan koloon, sillä puhelu päättyi todella merkillisesti molenpien naurun remakkaan ja mukavan naistenpäivän toivotuksiin puolin ja toisin.
Minä pidän puhelinmyyjistä edelleen, en minä heiltä juurikaan osta mitään, mutta joiskus heidän joukossaan on ihmisiä, miehiä tai naisia, jotka saa minut tavattoman hyvälle tuulelle. Osaamisellaan tai osaamattomuudellaan. On hatunnoston arvoista jaksaa sinnikkäästi soitella asiakkaalle toisensa jälkeen ja odottaa, että joku heistä nappaisi syötin ja maksaisi hänen hapanleipänsä tälle päivälle. Homma ei ole helppoa, vallankaan kun välillä sattuu soittamaan kaltaiselleni "avautujalle". Tai jollekulle vieläkin haastavammalle tapaukselle. Ihanaa että he silti kokoavat itsensä ja jatkavat soittelua, ääni iloisena ja rokkonarvet kasvoissa punottaen. Kiitos Puhelinkauppias-setä. Taisit olla ensimmäinen mies, joka toivotti minulle tänään Naisellista naisten päivää ja kikatit perään.
Naisellista päivää teillekin <3 Kikatellen W
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti