Rikkoin puolen vuoden tanssittomuuskauteni ja valloitin lavan niin että vieläkin varpaissa kipinoi. Mikä ihana tunne, Ei haitannut vaikka muutaman kerran jäi omat viis alimmaiseksi, kunhan vain sai tanssia ja kuunnella hyvää musiikkia. Noin 80km Kotimatka 25 miinusasteen paukutellessa Uljaan kylkiä ei sekään tuntunut kuin luissa ja ytimissä mukavasti viilentävänä hoivana. Kuten tiedätte, lavalle mahtuu niin seisomaliput hankkineita, kuin niitäparkettien terävänpiä partaveitsiä, kuin muitakin tanssikengänkuluttajia. Sekalaista seurakuntaa, kertakaikkisen ihastuttavia persoonia, joita seuratessa joskus hymyilyttää enemmän kuin arvaisikaan.
Mutta älä ääneen naura, ettei mene tanssikansalta askeleet sekaisin. Minä nauroin ja kompastuin hetken päästä omaan ilooni, kun oikein tunteellä hörähdin sille, TUNTEELLA tanssittaneelle VATSALLE. Kesäperhon keveästi ohi leijaili pariskunta, jonka nainen ja mies tuntui olevan aivan eri sävelessä. Nainen hivenen normaalia etäämmällä partneristaan ja mies taiteellisten koukeroidensa keskellä aivan hämmentävä. Liikkeeet meni musiikin mukaan, mutta hauskinta pariskunnan tanssissa oli heidän välillään tanssiva vatsa. Siis vatsa todella meni puolelta toiselle tilaa vaatien ja joka kerta tuon vatsan liikahtaessa se tuuppasi miestä ja naista kummallisesti etäämmälle toisistaan. Ja Ei, rouva ei ollut tämän vatsan omistaja. Herra Taiteellinen se siinä oli kasvattanut tuon vekkulin tanssivatsan. Seurasin pariskunnan kulkua kivasti seinäruusuna ja erehdyin ilahtumaan näkemästäni ihan ääneen hymyyn asti.
Eihän toki siinä mitään pahaa ole, mutta yleensä ÄHäpiti kuulee vahingonilon hienot sävyvivahteet ja tulkitseen ne minun haluksi kokea sama taidenautinto ihan henkilökohtaisesti. Tilattu ja tehty ja Herra on heti seuraavalla kierroksella hiukan koktailintuoksuisena hakemassa minua tanssimaan. Ensin suunnitellaan kotvan tanssiasentoa ja sitten kuin noppapeliin valmistautuvana, mies alkaa puhallella sormiinsa onnenpuhkuja. Kahden tanssin ajan hän todella puhalteli vasenta kättään muutaman sekunnin välein, Välillä hän irroitti käsioteet kokonaan ja "ohjasi" minua hämmentävästi tuolla tanssivalla vatsallaan ja toisinaan pyyhkäisi tällä puhalleltavalla kädellään "ohjeet" koreokrafioihinsa. Varjelkoon kuinka kummallista, ja sen lisäksi vielä niin hymyilyttävää, kun tiesi miltä se näytti "ulkopuolisen silmin". Tanssikokemus ei ollut traumaattinen mutta se oli kertakaikkisesti niin tavattoman ainutlaatuinen, ettei sitä todella halua kokea uudelleen ihan heti, sillä kaksi tanssia vielä kestää purskahtamatta jyräävään nauruun, mutta jos samalle illalle tilanne uusiutuisi, olisi sitä aivan mahdotonta hillitä. Ja epäilen että Herra Taiteellinen saattaisi hiukan pahastua, jos ottaisin ja kertoisin naurunremakkani syyksi hänen tanssivan vatsansa ja käden tuuletukset.
Koko ilta oli persoonia tulvillaan ja tanssiminen niin tavattoman ihanaa, että jäin oikeastaan ihmettelemään että miksei tosiaan ole tullut käytyä useamminkin. Tanssi Herra Taiteellisen kanssa, toi heti muutaman syyn muistiin niistä illoista jolloin Kaikki tanssittajani oli osoittautuneet Taiteellisen kaltaisiksi. Yksi sellainen illassa on hauskaa, mutta kaksi tai kymmenen alkaa olla jo Poikkitaiteellista ja Apstraktia taidetta, ne ei aina vastaa kuvitelmaani Hyvästä tanssiflaksista. Mutta eilisissä tansseissa sekä taiteellisuus, että tanssin nautinto oli sopusoinnussa. Vielä tänään lenkillä ollessani, osa minusta heitteli vierellä kärryn pyöriä elämän riemua tulvillaan. Lisää tanssiniloa kiitos. Lisää mukavia ihmisiä, tanssiharrastajia. Lisää vapautunutta ilo-oloa. Lisää onnellisuutta siitä, että sain niitä kynnyksiä taas kerroksen tai kaksi matalammaksi.
Mutta älä ääneen naura, ettei mene tanssikansalta askeleet sekaisin. Minä nauroin ja kompastuin hetken päästä omaan ilooni, kun oikein tunteellä hörähdin sille, TUNTEELLA tanssittaneelle VATSALLE. Kesäperhon keveästi ohi leijaili pariskunta, jonka nainen ja mies tuntui olevan aivan eri sävelessä. Nainen hivenen normaalia etäämmällä partneristaan ja mies taiteellisten koukeroidensa keskellä aivan hämmentävä. Liikkeeet meni musiikin mukaan, mutta hauskinta pariskunnan tanssissa oli heidän välillään tanssiva vatsa. Siis vatsa todella meni puolelta toiselle tilaa vaatien ja joka kerta tuon vatsan liikahtaessa se tuuppasi miestä ja naista kummallisesti etäämmälle toisistaan. Ja Ei, rouva ei ollut tämän vatsan omistaja. Herra Taiteellinen se siinä oli kasvattanut tuon vekkulin tanssivatsan. Seurasin pariskunnan kulkua kivasti seinäruusuna ja erehdyin ilahtumaan näkemästäni ihan ääneen hymyyn asti.
Eihän toki siinä mitään pahaa ole, mutta yleensä ÄHäpiti kuulee vahingonilon hienot sävyvivahteet ja tulkitseen ne minun haluksi kokea sama taidenautinto ihan henkilökohtaisesti. Tilattu ja tehty ja Herra on heti seuraavalla kierroksella hiukan koktailintuoksuisena hakemassa minua tanssimaan. Ensin suunnitellaan kotvan tanssiasentoa ja sitten kuin noppapeliin valmistautuvana, mies alkaa puhallella sormiinsa onnenpuhkuja. Kahden tanssin ajan hän todella puhalteli vasenta kättään muutaman sekunnin välein, Välillä hän irroitti käsioteet kokonaan ja "ohjasi" minua hämmentävästi tuolla tanssivalla vatsallaan ja toisinaan pyyhkäisi tällä puhalleltavalla kädellään "ohjeet" koreokrafioihinsa. Varjelkoon kuinka kummallista, ja sen lisäksi vielä niin hymyilyttävää, kun tiesi miltä se näytti "ulkopuolisen silmin". Tanssikokemus ei ollut traumaattinen mutta se oli kertakaikkisesti niin tavattoman ainutlaatuinen, ettei sitä todella halua kokea uudelleen ihan heti, sillä kaksi tanssia vielä kestää purskahtamatta jyräävään nauruun, mutta jos samalle illalle tilanne uusiutuisi, olisi sitä aivan mahdotonta hillitä. Ja epäilen että Herra Taiteellinen saattaisi hiukan pahastua, jos ottaisin ja kertoisin naurunremakkani syyksi hänen tanssivan vatsansa ja käden tuuletukset.
Koko ilta oli persoonia tulvillaan ja tanssiminen niin tavattoman ihanaa, että jäin oikeastaan ihmettelemään että miksei tosiaan ole tullut käytyä useamminkin. Tanssi Herra Taiteellisen kanssa, toi heti muutaman syyn muistiin niistä illoista jolloin Kaikki tanssittajani oli osoittautuneet Taiteellisen kaltaisiksi. Yksi sellainen illassa on hauskaa, mutta kaksi tai kymmenen alkaa olla jo Poikkitaiteellista ja Apstraktia taidetta, ne ei aina vastaa kuvitelmaani Hyvästä tanssiflaksista. Mutta eilisissä tansseissa sekä taiteellisuus, että tanssin nautinto oli sopusoinnussa. Vielä tänään lenkillä ollessani, osa minusta heitteli vierellä kärryn pyöriä elämän riemua tulvillaan. Lisää tanssiniloa kiitos. Lisää mukavia ihmisiä, tanssiharrastajia. Lisää vapautunutta ilo-oloa. Lisää onnellisuutta siitä, että sain niitä kynnyksiä taas kerroksen tai kaksi matalammaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti