Eräälainen Pyhiinvaellus

Mie oon pyöräillyt jonkin verran aina, ja varsinkin polvivammojen kuntoutus aikoina tupapyörä, oli se tärkein kuntoutusväline, ennen kuin fyssarin käsittelyyn oli mitään asiaa. Viimeiset 2 vuotta olen kuntouttanut itseäni, monin eri tavoin, yksin ja yhdessä ammattilaisten kanssa. Sekä fyysistä, että henkistä kuntoa kohottaen. Aina on tullut uudenlaisia saavutuksia ja tänään yksi niistä saavutuksista oli vuosia sitten tekemäni hiljainen tavote.

 Olen kertonut Uljaksesta, "me" tehtiin liki päivälleen 10v sitten retki Pohjattomalla olevalle Seita kivelle. Uljas kökötti parkkipaikalla ja mie kiipesin rikkinäisellä polvella äkkijyrkkää rinnettä ylös. Seita oli sisuksia hyrisyttävä. Aina ohi ajaessani tunsin sen hyrinän. Ja mietin, että vielä mie kiipeän sinne.

1.7.2012 kiipesin kiven luo ensimmäisen kerran.
 5.3.2022 ajoin Uljaalla melkomoisen kolarin. Uljaasta jäi reissumuistot ja itse olen ollut siitä asti sairaslomalla toipumassa rytinän aiheuttamista vaurioista. Tänään 21.6.2022 (Kesäpäivän seisaus) urheilullisesti Superfyssarin rääkissä, iski idealla. Kejava pitää kouluttaa kestäväksi. Ja tänään mie lähden toteuttamaan tuota tavoitetta. Kotiuduttuani citysestä varustauduin retkelle niin, että Ex Naapurin Rouva toimi yhteyshenkilönä ja mahdollisena pelastuspartiona, "jos perse ei kestäkään."

Lähdin viemään vuosien harmit, kivut ja tuskat Kivien Kuninkaalle. Sinkeli on yllättävän kepeä kulkuneuvo, mutta tämä retki vei jokusen hetken. Ja epämukavuusalueen joka reunalla tuli kierrettyä. Mutta jep, siellä on Seitakiven uumenissa muuntumassa minun mutinani. Ja Käkisalmen silta, minun ainainen pelkojen polku, ylitetty yhdessä Sinkelin kanssa. Se käy kuulkaa polkeminen ihan meditoinnista, moni asia tuli pohdittua ja käännettyä sellaiseen asentoon, että niiden kanssa on helpompi elää. Ja vaikkei joka ihanuudelle, minun aivoitukset aukenisi ikinä, minun itseni, on minun kanssa mukavampi olla, muusta minun ei onneksi enää tarvitse välittää.

Maailma on paikka, jossa on ikäviä polkuja suurine suruineen ja kauniita ja hulluja polkuja omituisine ristiretkineen, tänään kasasin ne kaikki kääröksi ja lahjoitin Lumotuille. Kai minä samalla Pyhiinvaelsin omien elämieni polkuja uudelleen, jotain oppiakseni.
Ja samalla minä julistin sairaslomani päättyneeksi. Nyt minä alan tervehtyä ja palata omaksi itsekseni, entistä ehommaksi itsekseni.

Tavalla ja toisella.

Ihanaa Kesää. 

~W~