Tulvi sateena, räjähtävänä myrskynä, taivaan raivolla yli, vuoda pois ja kulkeudu virran mukana viemäreihin, puhdistuslaitoksiin, ihmisten tekemiin, tai niihin, mitä taivaan enkelit hoitaa. Kulje kauas pois ja muunnu matkallasi joksikin muuksi. Vihaa ja raivoa on kannettu jo riittävän kauan.
Minä seison sateen keskellä ja annan sen valua ylitseni, ukkosen raivo ei saa minua pakenemaan, ei vetäytymään pelkojen kanssa piiloon pimeään. Jos jossakin on puhdistavaa voimaa, on sen oltava myrskyssä, sen kaikella voimalla. Tulkoot se suurimmalla raivollaan ja tehkööt kaiken uudeksi.
Pilkokoon pieniin palasiin ja rakentakoot uudeksi. Vanha on nähty ja siitä tarpeeksi saatu. Minä raivoan raivoani sen saman myrskyn kanssa, huutaen kaiken ulos näin. Ei se ketään häiritse, ei muut ulos uskalla ukkosella. Voisipa säilöä sitä isoon pulloon, niiksi päiviksi, kun tyynen sään keskellä, iskee sielua korventava raivo, maailmaa kohtaan. Pullonhengen voimin saisi raivonsa salassa puretuksi.
Maailma on ollut vuosia täydellisesti nyrjähtänyt, tavallisen ihmisen tavallinen raivokin on sille liikaa. Siihen ei sovi tien varsien vieraslajit, mutta sinne sopii riidankylväjät, suuret erot ihmisten kukkaron tilassa, sähköautot akkuineen ja saasteet, roskaat ja rikokset. Suurongelmaksi muuntuu mitä omituisimmat asiat.
Maailma on nyrjähtänyt ja se koettaa tasoittaa eloaan niin kovaa. Kuumuudella, kylmyydellä, myrskyjen raivolla ja kasvupyrähdyksillään. Samalla kun ihminen tekee parhaansa sen ponnistelujen tuhoamiseksi.
Meillä on Jumalan otteet, kädessä kirves, kuokka, aseet ja tykistö takanamme. Sotaa kohti ja sen yli. Tapetaan kaikki toisinajattelijat ja pidetään pienemmän puolta. Mutta en vieläkään tiedä kuka on totaalisen oikeassa ajatuksineen, tai kuka on se pienin, jota puolustaa. Koska kuunnellassani ihmistä, olen aina asioissa se, joka ajattelee kuten maailma, nyrjähtäneesti.
Mitä jos me kaikki ollaakin väärässä ja se pienin onkin se suurimmalta näyttävä, Gaia, maailmankaikkeus, sehän täällä ensin oli. Keskellä myrskyä, minä huudan voimia maailmankaikkeudelle, olen sinun puolellasi, vaikken osaakkaan tehdä tarpeeksi, jotta sinä säilyisit. Toivon niin tulta tulivuoriisi ja paineita loputtomiin lähteisiisi , voimaa koko olemukseesi, tuuppaa meidät pois kanneltasi tallomasta sinua sodan jalkoihin. Puhalla myrskyjesi voimalla meidät toisiin maisemiin, jotta saisit rauhasi takaisin meistä, vieraslajisista. Turhaan kaikkialle leviävistä ihmislupiineista, jotka ei osaa elää keskenään sovussa.
~W~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti