On ollut kyllä niin täydellä höyryävä kuukausi, että alkaa tuntea suhteellisen isoa kiitollisuutta siitä, että sen loppu häämöttää jo horisontissa.Ja ei, kyllä se enimäkseen on ollut vaan ihan ylettömän viihdyttävä kuukausi. Tai ainakin tunnekyllästetty. Harvoin irtoaa ilo, ääneen hymyilyyn asti itsekseen ihmetellessä, mutta nyt se vaan pursuaa jostain sielun syövereissä niin helposti, että toisinaan ilmestyy vanha Wiltsu olkapäälle varoittelemaan liiasta riemusta, jolla yleensä on se paskainen loppu. Mutta niinkin käydä voi, itkupitkästä ilosta ja silleen sanoi Näsäkin..
Kovasti olen vihjaellen kertoellut, että tässä vuodessa uudet tuulet puhaltelee oikein isolla kädellä, niin kyllähän ne on puhaltaneetkin. Tällä erää myös minun elämässä. Minun elämästä kun tuo perinteinen mielikuva perheenlisästä, ei koskaan toteutunut, niin olen opetellut ajattelemaan lapsikseni milloin mitäkin. Edellisessä elämässäni synnytin kaksi kirjaa ja toimin milloin minkäkinlaisten karvakorvien keinoemona ja lapsukaisten kerhotätinä ja nuorisoraivottarena paikkakunnan pen..pikku kullannupuille.
Tässä nykyisessä elämässä toimin Kahden Kattilan yksinhuoltaja äippänä, sanasäilän heiluttajana ja sen lisäksi, vuoden vastalauseiden, vänkäämisen ja synnytystuskien jälkeen, uusin lapsukaiseni näkee päivän valon 1.5.2018. Vappuna, joka minulle on viimeiset 24 vuotta, ollut päivä, jolloin Isi siirtyi Henkimaailman töihin. Ilmeisesti hän on häärinyt siellä melkoisen tomerasti viime aikoina, sillä, juurikin tuolloin Vappuna, aloittaa MiWin Möyhimö toimintansa. Miellyttävästi vapaapäivällä.
Ja mikäkö on MiWin Möyhimö? Villit veikkaukset otetaan vastaan ilolla, ja huumorilla, mutta oikea vastaus kerrotaan ensikuussa.
Hilpeästi Lällätellen
~W~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti