Olen Kiitollinen. Vaikka syrän märkänis...

Olen kiitollinen, siitä että minua kasvatetaan ja opetetaan, toisinaan kovinkin käsin. Olen kiitollinen siitä, että elämä opettaa selviytymään haastavistakin päivistä.

Ja minä selviän. Minä kasvan ja opin. Minä näen, että silloinkin kun, sydän kylmänä pelkään pahinta, asiat järjestyy ja selkiintyy ja aurinko paistaa, kotini synkinpäänkin nurkkaan.

Minä opin, opin silti, vaikken juuri haluaisi sitä oppiläksyä elämääni, se minulle annetaan osoittamaan, että selvydyn. Tahtomattanikin.

Meitä opetetaan, minua ja Kattilan väkeä. Ja me opimme. Mitä? Se ei meille kellekään aina selvene ihan yksiselitteisesti. Kai me opimme luottamaan toisiimme ja toistemme enkeleihin.

Minua opetetaan, luottamaan itseeni ja maailmaan. Siihen, että selviydyn, en huku. Olen kiitollinen. Ja tämä "ydinperheeni". Vaikka sen enemmistö onkin, "vain" Eläimiä, se on hyvä ja rakas perhe. Ja siitä haluan pitää huolta, sen puolesta toisinaan pelkän ja tunnen surua ja tuskaa, koska se on  minun perhe ja sitä rakastan.

Ja aivan kuin joka perheessä, myös tässä perheessä, on toisinaan paljon haasteita ja niiden vuoksi olen ajoittain niin uupunut, että haluaisin kirkua. Sanoa rivin rumiasanoja ja haukkua kaikki.

Aloittaa siitä korkeinpiarvoisesta.
Nostaa Jumalan riveleistään seinälle ja sanoa;

"PASKA ANDROGYYNI! Tyypiksi joka on ikään kuin pomo, olet harvinaisen ikävä olento!"

Viis siitä, että kampitat minua keppeihisi ja vitsaa säästelemättä, näytät minulle ne surullisen kuuluisat närhen munat, joiden pienuudesta ja sinisyydestäkin, käymme jatkuvaa kiistaa, mutta jätä sentään, minun karvalapset kiusimatta.

Olen KIITOLLINEN. Minun pienimmäiseni on jo reipas, selkeästi paranemaan päin. OLEN KIITOLLINEN, mutta silti ihmeessäni, että miksi piti sitä kiusata? Minun kurkkuleiväthän se varasti ja minun sohvan ja Herra Nojatuolin valtasi, lattiani hiekotti, ei varpilla tullut Herra/Rouva Androgyyni Jumalan aamiaismurokulholle pissille. Son aina ollu kiltisti kotosessa ja vain minua härnättämässä ja niin on ollut tuo Kattilan Vanhimmainenkin. Että pitää nyt vaan mielessään sielä korkeimmalla taholla, että näitten kautta, ei minulle, minun virheitä kosteta.

Jos joku nyppii puhu suoraan minulle. Olen kovakorvainen ja huono kuuloinen, mutta tapojani osaan tarvittaessa muuttaa, kunhan vaan selkeästi kerrotaan, mikä nyppii. Olen kiitollinen saamastani opista. Mutta ihan joka kakassa, ei tarvii koko perhettäni uittaa. Ei tarvi paiskata ripulilla, eikä oksutaudilla, ei heinäsirkkalaumalla, eikä nälkävuosilla, Ne on aikansa eläneitä rangaistuksia ja nykyään opetetaan, että asiat voisi puhua halki poikki ja pinoon. Avaa suusi sinä Suuri Herra/Rouva Androgyyni ja ala kertoa, mikä mättää? 

Ja muista, etten mie ole sinun ainokainen kakarasi. Puhu ääneen koko sisaruslaumalle. Ja jos ei muu auta, niin kasvata meille korvat kuulla, silmät nähdä ja ymmärrys ymmärtää, mitä tarkoitat. Sinähän se Jumala, ja Kaikkivaltias olet.

Minä olen Kiitollinen. Mutta myös Kiukkuinen. Väsynyt. Kyllästynyt. Hämmentynyt. Sekava. Pahoillani. Surullinen. Iloinen. Vahingoniloinen. Kostonhaluinen. Ärsytetty. Piikikäs. Puolusteleva. Loukkaantunut... ja suht monta muuta tunneskaalaa elävä, toinen androgyyni. Sinun kuvasi. Sellaiseksihan sinä minutkin loit. Ja viimeaikojen elämänpolkuni on ollut liukas ja liejuinen. Monimuotoinen, sekä hyvällä, että huonolla tapaa.

Siksipä kaiken keskellä, minä olen myös tiedonhaluinen. Miten sinä odotat minun oppimani osoittavan? Minusta on hämmentäävää, lillua tässä elämän suossa. Kiitollisuudesta, kidutuksen tunteeseen, ilosta, ilkeämielisyyteen, surusta, sissimielialaan ja onnesta paskakasaan. Tämä on hiukan liian toismuutteellista, että jaksaisin sallia itseni pysyä silkassa Kiitollisuudessa, sillä se ei vaan ole niin helppoa silloin, kun kaadat saavilla kuravelliä minun kutreille ja varsinkin Kattilan väen karvoille. OLEN KIITOLLINEN, ETTÄ NIITÄ ON NIIN VÄHÄN, niitä kutreja. Mutta Kattilan väellä on karvaa taivaan linnuillekin ja jos ne sotket, menee lintusiltasi pesätarpeet.

 Olen "Salaa" Sinuun uskova, kirkosta eronnut pakana. (Siitäkin huolimatta, että nyt hiukan epäilyttää,) Minä uskon, että pidät meistä huolta. Mutta Hei sinä Herra/Rouva Androgyyni Jumala. Minä en nyt turhaan lausu sinun nimeäsi vaan pyydän. Hellitä vähän. Aloitetaan kesäloma. Ei enenpää opetuksia elämän taidosta hetkeen. Tai jos, niin semmoisia, hilpeitä opetuksia. Jotta voisin hiukan hengähtää, eikä se tekisi pahaa Kattilan väellekään. Me ollaan kiitollisia, että ollaan kunnossa. Ja ennenpitkää mie ymmärrän tämän opin tarkoituksenkin, mutta nyt niitä hauskenpia oppiaineita välillä.

~Ystävällisin terveisin Wiltsu, Se hitokseen väsynyt, melkein pakana.~