torstai 25. toukokuuta 2017

Kisälli.

Matkalla kivun ja parantamisen maailmaan.
Parantumisen maailmaan.
Matkalla uuden oppimiseen,
 siihen,
 että minunkin kädet,
 ovat hyödyksi.

 Ja minun sormet muuttuu pihlajavarvuksi,
paju-tutkaksi, jolla herätän,
hermosi, tuntoaistisi, kiputuntosi ja aistisi.
Olen pahoillani, että se tekee kipeää.

Olen pahoillani, etten pysty
 tekemään, tätäkään helpoksi kestää.
Kaikki kehoosi kertynyt,
Sieluusi kehrätty vihakin,
on lihaksissasi jälkinä.

Ja minusta on tulossa vain hieroja.
Ihan tavallinen. 
Sellainen kuin muutkin,
eikä lainkaan samanlainen.
Minä en siedä kipua, en sinussa,
en itsessäni.

Ja siinä sinä pöydällä olet,
odottaen lisää kidutusta,
peläten sitä,
joka hetki en itsekään osaa varoittaa,
 mitä tulossa on.

Kehot on niin erilaisia,
se mistä sinä huudat tuskasta,
 saa toisen kikattamaan.
Se mistä minä kieltäydyn,
"Näpit irti minusta."
"ÄLÄ koske minuun."
Toinen tulee uudestaan ja uudestaa,
hakemaan samaa tunnetta,
 samaa kosketusta.

Vaikka sattuisi,
vaikka olisi ihan iholla,
hermon päissä toinen ihminen,
 siinä on,
 edelleen käsiteltävänä.

Muokattavissa, kuin savi valajan 
käsissä.
Uudeksi, 
ruukuksi, tai patsaaksi.

Minä niin toivon,
 että käteni ovat
avuksi.
Ilman, että lopputulema
Kiduttaisi
ketään.

Mutta minä vasta opettelen.
Opettelen
voimiani,
heikkouksiani.

~W~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti