Aina olen,
tärkeä jollekin.
Ehken äiti siten,
kuin äitiyden
viisaat virkamitoin mittaa.
En siten,
kuin sen suuri
kansan-aalto kokee.
Mutta hahmo,
jollekin niin tärkeä,
että menetykseni
voi hänen sydämen särkeä.
Päivätyössä
kissalasteni äiti,
kissalasteni äiti,
Unimaassa tähtilapsieni äiti,
Omat rakkaat lapseni
kummilapsina,
kummilapsina,
kerhojälkeläisinä,
ohimenneinä pienoisina,
maailman eri laidoilla,
Omia lapsiaan kasvattamassa,
omaa eloaan elämässä,
koskettamassa siivenkärjillä,
jonkin olennon elämää,
ylpeyteni heistä
on aina sydämen täyttävä.
Minun katraani on Suuri.
En ole ollut kaikille hyvä äiti.
Olin Välinpitämätön,
Olin Välinpitämätön,
Komentoora, Laki ja Järjestys,
Julmakin toisin hetkin.
Joka solullani kasvatin,
kuin omiani,
näitä itseäni kokemattomanpia,
heitä, jotka minua tarvitsivat.
On paljon Heitä, jotka
on kanaemon hipaisuni saanut tuntea.
Olen ollut aina Äiti,
omanlaiseni.
Surun hetkinä unohdin
ettei Äiti,
ole vain omia lapsiaan varten.
~W~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti