Multipersoona

Epätoivon ja luovuttamisen rajapyykillä.

Hanurin takana toivo ja urhoollinen luja tahto. Polulla, suoraan nokan edessä kuilu ja jumalaton pudotus. Vielä ollaan voiton puolella, ei olla hypätty. Pidetään vaan hitokseen lujaa kiinni oljenkorsista ja kamelin karvoista, ei sen selkä vielä ole katkennut.

Nappaan parenpaa otetta ja asetan sen toisen, korsia pitelevän käden, kamelin selälle. 

*Naps*

Kohta pudotaan ja rysäytetään suorin jaloin pohjalle. Ja taakse jääneet nakkelee lapioilla. 

Kiitos. Näitä mie olinkin vailla.

Ei minun elämäni enää helvettiä ole, ei siellä kiiku piruja, eikä demoneita. Eikä liekkimeret  kuohuta mieltä, eikä nappaa pintakerroksiin kiinni.
 Minun elämä on minun luomaa. Taltoin, vasaroin ja muin kikkein ja killuttimin minä ropsin itsetunnon perusteita rikki muru kerrallaan. Välillä vähän paikataan ja laitetaan uutta perustusta, että tuntuisi mukavammalta, tasaisemmalta ja siltä, kuin selkenisi tuo myskyinen mielenmaisema. Näin on menty vuosia ja taas vuosia. Tosinaan se naurattaa ja välillä itkettää. Ja sitten tulee niitäkin hetkiä, kun joku sisällä olijoista pohtii, että onkohan tässä edelleenkään mitään järkeä?

Toisinaan puikkoihin tarttuu, lie monesko sivupersoona, joka huutelee kyseenalaisia kannustuksia. "Lapioi vaan, jaksaa jaksaa. Urhea olento. Anna mennä vaan, sotke syvemmälle suohon se olemuksesi, kyllä sinä uppoat. 

Toisella hetkellä, kun enää hiustupsu näyy, alkaa huudella seuraava persoona "Ui, ui, kellu vaikka, kauho pitävälle maalle, rauhallisesti, nako pois kaikki painolasti, viskaa pois se lapiokin ja ui , kyllä sinä jaksat, kohta ollaan jo pitävällä maalla. Sinä pärjäät ja pystyt, muuhunkin, kuin suohon hukkuvaksi. Kauho kauho. Kömmi rannalle ja sitten jyrkännettä ylös, ihan kohta ollaan huipulla. Tavoitteissa saakka."

Minä uin, kauhon, lapioin ja sotken. Teen mitä Sisäinen Viisaus sanoo. Viis siitä, kuka kulloinkin, tästä viisauden sivupersoona joukoista, mahtaakaan olla kropassani tsemppaajan paikalla.

sen mukaan mennään, kuin sisäinen viisaus kehoittaa. Niinhän sitä on sanottu,"Kuuntele sisintäsi." Jo vain ja johan toki. Aina.

Mutta se minua vaan toisinaan kummastuttaa, että miksihän tämä elämä tuntuu pyörivän aina tätä samaa ympyrää? Ja oliko meillä oikein jokin tavoite ja määränpääkin?

Soppaa hämmenellen

~W~