lauantai 14. tammikuuta 2017

Tulen vahvemmaksi.

Minä rakastan ja vihaan,
Tunnen tunteita,
joiden voimat ylittävät
omani.

Niinä hetkinä,
 minä huudan voimattomuuttani ilmoille. 
Kuin sudet ja kojootit tunteensa kuulle.

Voimaton raivo,
menetyksen tuska ja tuntemukset siitä,
etten minä, eikä tekemäni,
ikinä riitä.

Sinä luulet etten ymmärrä,
tarpomaasi suota,
sinä luulet,
ettei mikään kokemasi,
tuntuisi tuolta? 

Sadasti sankepaa
viidakkoa samoat,
Sadasti syvemmälle suoho 
sinä vajoat,

Emme verrattavissa.
Ei elämämme polut toisiaan kohtaa,
Ei tunneälyä voi vierestä oppia,
Koettava on kaikki.

Itse omin sisuksin,
itse omat itkut itkettävä,
oma viha pois siloteltava.
Irti päästettävä turhista taakoista.

Annettava anteeksi.
Pyydettävä anteeksi.
Hyväksyttävä.

Sanottava itselleen,
minä riitän.
Viis muista,
Jos rakastaa niin hyvä.

Toisten vihaa, 
välinpitämättömyyttä,
kylmyyttä,
En tarvitse,
 Enkä vastaan ota.

Olen vahva
ja vahvemmaksi
kasvan,
vihaa voimallisemmaksi,
sillä rakastan.


~W~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti