Pöydälläni on
pino tekemättömyyttä,
toinen pino,
osaamattomuutta,
hiukan tietämättömyyttä,
ja hiukan enemmän
kärsimättömyyttä.
Lattialla ja mattojen alla,
sinne lakaistuja asioita.
Niitä joita juuri nyt,
en haluaisi
asialistalleni päästää.
Ei ole viihtyisää asua
sekaisessa talossa.
Kotonasi sinä otat
imurin, rikkalapion
luutun, rätin
mopin ja tiskaharjan
ja alat
siivoustyösi.
Järjestät asiat paikoilleen.
En ole ikinä
ollut järjestyksen ihminen,
jokin osa on aina
kaaoksen keskellä.
Osa minusta on aina
lakaistuna maton alle.
Hiljaisena, kuin pölypallerot
punkan alla.
Hengittämättä,
huomaamattomana.
Osa huutaa apua
tavarapaljouden alta.
Kaaosteoriaa.
Olen kävelevä
katastroofi,
oman elämäni
hallitsemattomuudessa.
Sielun
koto
täydessä
sekasotkussa.
Ilman siivousintoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti