Onnenamuletteja

Ymmi Vesistön tutkija

Aamut on minun juttu. Ja kun näin sanon, moni luulee minun huijaavan, mutta ei ole huijausta. Miepä perustelen.

Näistä aamurutiineista ja niiden tärkeydestä, on monesti keskusteltu useanpien ystävien ja tuttavien kanssa. Ja olen todennut, että ystävien kuten omatkin aamuni, noudattaa täsmällistä kaavaa.

Opiskelujen kautta ystävystyin Muusaan ja hänen taannoinen kirjeensä sai minut ymmärtämään, että tässä rituaalien täyttämässä aamussani on jotain, mikä vaikuttaa aivan kilpailuihin lähdöltä. Ehkä suhtaudun jokaiseen aamuun, kuin uuteen kilpajuoksuun, peliin tms.

Siksi aamut on Minun juttu, mitään ylimääräistä ei niihen mahdu.

Valmistautumisrituaaleihin kuuluu pitkän kaavan mukaan, kiskotus- venytystä, venytyskiskotusta ja kaavamaista järjestäytymistä. Koomista kyllä Kattilan Karvalapset ovat myös näissä ritualeissa mukana. Ymmi on suihkuprofessuuri. Kylpyhuone on hänen erikoisalaa, (johtuu varmaan lattialämmityksestä.) mutta ennen kuin siihen päästään on, pari poikkeusta, puurovesi tulille, vessa ja paljon aamuista äänenavausta ja Kattilan väen hännän vispausta.

Suihkun paras osio on "loppusiivous" ja siihen kuuluu myös Ymmin kuivaus, koska Ymmi antautuu tutkimustyölle hyvin kokonaisvaltaisesti. Vain edesmennyt Wanha Rouva, Rakasti vettä yhtä paljon.

Seuraava Rituaali on pedin petaus ja siinä hommassa on diblomipetaaja Justus-neiti, ihan paras. Lakanat oijotaan tunteella, myös peiton alta ja loppu viimeksi, kun päiväpeitto ja koriste-pehmot on paikallaan Justus-neiti tarkastaa, että petaus on hyvä, heittäytyen roiveelleen keskelle petiä.

Kun nämä Kattilan väen tutkimustyöt on alkuvalmisteltu, jää tytsyt tutkimaan omiaan ja mie siirryn omiin rituaaleihini. Puuron keitto, 1,5dl hiutaleita, presiis just sopivasti vettä kattilassa, vedenkeitin keittämään kahvivettä ja paahtoleipä paahtimeen. Tietty puurokulho ja tietty kahvikuppi, toimittavat parhaan päivän amuletinvirkaa, mikään muu ei käy. Hyvin kaavamaista, totaalirutinoitunutta ja ihanan aivotonta. Tiedän mitä teen ja oon siinä hyvä. Tsemppistä ja podia. Puuro on höystetty ihan kaikella, marjoista muniin ja kahvi ihanan pikaista ja voikkuli täynnä väriä. Kattilan tyttöjen ruuat tietyissä kulhoissa ja oikeilla ruokailupaikoilla,  kun valmista, kaikki "istumaan" ja syömään yhdessä, ihanassa hiljaisuudessa. Bon Apetitti.

Ja jumaleissön jos joku rikkoo rutiinit, oon pulassa.

Puuro palaa, leipä on ilman päälisiä ja kahvi jää juomatta ja Kattilan väki muistuttaa lamppuharjaa. Tämän lisäksi koko päivä menee plörinäksi. Aikataulu kusee ja kädet ei tiedä, mitä pää tahtoo niiden tekevän. Sukat on mykkyrällä ja vaatteitten saumat hiertää. Eikä kukaan vastaantulija osaa sanoa mitään, mikä helpottaisi eloa. 

Mutta Kattian väen myötä nämä minun Aamu rituaalini ovat saaneet myös jonkin verran koomisia piirteitä, jos yritänkään poiketa jostain, ne palauttaa minut ruotuun liki väittömästi. Ja jos olen tehnyt jotain, joka heistä ei ole normaalia, he huomauttavat myös siitä. 

Eilen jo, toin Haloweenikurpitsat sulamaan kylppäriin ja ne napotti edelleen kylppärinlattialla aamulla. Ymmi nokkelana tutkijaluonteena tottakai, heti selvittämään, että mikäs, miksikäs tämä ja laittoi päänsä lyhdyn takaosasta sisään jääden ihmettelemään pää lyhdyssä tilannetta. Justus-neiti saapuu pahaa aavistamatta paikalle ja yhtäkkiä kurpitsapäinen kissa maukaise. Metrin ilmalento ja julmettu sähinä, ja tunnustan Hymyilin ääneen ihan hyvän aikaa.

Ja niin, Advettisunnuntain kunniaksi, Kattilan rutiinit lensi aika vauhdikkaasti ympäri huushollia.

Oi minä rakastan näitä minun kanssa kulkijoitani.

Jos minun rituaalini ovatkin vakavamielistä ja päivästä selviämiskilpailua, tuo Kattilan tyypit minuun ilon ja naurun.

Ja kiitos kirjeestä Muusa, se oli riemastuttava,

Minä vastaa siihen myöhemmin.

Justus-neiti ylimmäinen petausasiantuntija

~W~