Voisipa itsensä ottaa välillä kuin pienen lapsen polvelle/sylkkyyn istumaan ja kysellä siinä sitten, yhtä aikaa aikuisena lapselta ja lapsena aikuiselta, että kuinkas on päivä puksuteltu. Kulkiko kuin Tuomas- Veturilla, vai sujuiko kuin Strömsöössä? Tuliko päivästä silkkaa iloa, vai kiukuttaako, kuin Känkkäränkän jäljiltä?
Ja mitäpä voisi sille päivän jälkipyykille tehdä? Riittääkö kun himppusen tuuletellaan ja putsitaan päälimmäiset pölyt pois, vai täytyykö ottaa syväpuhtoa ja kuurata ihan joka solusta, kaikki möhnät irti. Tarviiko lähteä keskustelemaan kavereitten vanhemmille, että teijän sisäinen lapsi on kettuillu meijän sisäiselle lapselle ja nyt sillä sisäisellä lapsella on tuhannen traumat siksi, että Jalno-Julmuri pissi Wilna-Vekkulin riisimuroihin ja söi sen jälkkäri patukat. (Anteeksi kovasti, että pääosissa kiusaajana yllättäin esiintyy oletettupojankloppihenkilöitymä ja martyyriosapuolena, oletettulikantirakkahenkilöitymä)
Niinkuin aina, kun oletettu aikuishenkilöitymä lähtee hoitamaan lapsihenkilöitymän henkilökohtaisia ongelmia, Aikuishenkilöitymä tunnetusti nolaa lapsihenkilöitymän, alkamalla räyhätä kiusanhengen aikuishenkilöitymälle. Sillä välin lapsihenkilöitymät Jalno-Julmuri ja Wilna-Vekkuli sopii asiansa ja Wilna tasapuolisuuden vuoksi pissii Jalnon lempikenkiin ja Jalno taas kaivaa salakätköstään Wilnalle, viikon vanhan, neljästi pureskellun salmiakkipurkkapallonsa, joka ei enää maistu, mutta on kahvakuulan kokoinen.
Sisäisten lapsihenkilöitymien välit on taas ihan kivasti, mutta aikuishenkilöitymiä ottaa päähän niin paljon, että kaikesta harmituksesta on avauduttava oikein sosiaaliseen mediaan, jossa kaikkien ymmärtäväisten ja antiymmärtäväisten aikuishenkilöitymien riemullisella kanssariehumisella, saadaan aikaa jopa mediaa kohahduttava kriisi, jonka purkamiseen tarvitaan puolenvaltakunnan sosiaalityöhenkilöitymät, jotta jo sovussa, isoa kahvakuulan kokoista salmiakkipurkkapalloa jäystävät Jalno-Julmuri ja Wilna-Vekkuli, aikuishenkilöitymineen, voivat käydä jutustelemassa kokemistaan traumoista, jonkun viisaan Psykolokishenkilöitymän kanssa.
Lapsihenkilöitymiä pitkästyttää jaaritukset ja he siirtyvät päikkäreille, kun taas aikuishenkilöitymät tuijottaa syyttäen, ensin toisiaan ja sitten psykolokishenkilöitymää, joka tuntuu puolella sanalla saavan koko homman entistä sekavammaksi ja elämä ei kun pahenee. Paitsi että nyt aikuishenkilöitymät yhdistää voimansa ja haukkuu psykolokishenkilöitymän ihan hornantuuttiin ja ilmoittaa lastensuojeluhenkilöitymälle, kun psykolokishenkilöitymä ei tajua pikkulapsihenkilöitymän traumoista yhtään mitää.
Ja taas on seuraava soppa käymistilassa.
Ok. On ehkä parenpi, ettei samassa ihmisessä ole kuin ne sata sivupersoonaan, eikä niiden ole mahdollista haastaa toisiaan mihinkään. Joidenkin päivien sujuvuus oisi jo moneen kertaan saattanut minun aikuishenkilöitymän ja sisäisen lapsihenkilöitymän sisällissodan partaalle. Joten jos vain kuvitteellisesti otan ja juttelen mukavia harmistuneelle sisäisyydelleni, enkä lähde aikuishenkilöitymänä etsimään niitä, jotka kiusi taas kerran Pikku-Wiltsua. Selvittäköön itse harmituksensa, eiköhän se jo ihan pian oo tekemässä purkkapalloja ja sitten leikkaamassa Niilo-Pietarin hiuksia, kun se purkkapallo tarttu takatukkajeejeehen.
Sekopäisiä päivän päätteitä kaikille. Sen lisäksi että lukeminen kannattaa aina, muistakaa syödä hyvin ja nukkua aina kun siihen on tilaisuus. Sillä väistetään monen sisäisen lapsihenkilöitymän kiukkukohtaus.
Suurella sydämellä
~W~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti