Luonnonkansan turinoita: Lumikansa

Siinä he tanssivat, kuin joskus lapsuudessa Usvaenkelit syysaamuna, koulumatkan varrella ja lauloivat laulujaan. Mitä lähemmäs pääsin, sitä villimmäksi tanssi muuttui, tuulen pyörteitä hangella, laidalta toiselle ja taas takaisin.

Jäänkumu löi rannoilla kaikuja heidän askelille ja välillä jalkojeni alla narskahti pakkasen tahdit musiikille, jota he soittivat tanssiessaan. Rumpuja ja helistimiä, jotkut heistä lauloi. Kuinka usein olinkaan kuullut tämän aiemmin ja joka kerta he saivat minut yllytettyä mukaan omaan Talventanssiinsa, mutta vain mieleni sisällä. Ei ääneen, ettei kukaan vaan näkisi ja kuulisi, kuinka hassuksi menen, kun näen nuo sädehtivät ja helkkyvät jään- ja lumen tanssiaiset.

Ja Talven väen, joka aurinkoisena päivänä juhlii keväthangilla olemassaolon riemuaan. Kaunista ja voimakasta, silkkaa valoa, energiaa ja raivoisaa riemua, jos näin voisin kuvailla. Voin. Juuri kuvailin.

Tänään, keskellä järven jäätä, he aloittivat tanssinsa ja tarttuivat takin helmasta kiinni, lauloivat ja soittivat, kehoittivat mukaansa.

Kylmän kansaa, kasvoiltaan kuin inuiitit, aleutit, tai kuten  intiaanit. Olemukseltaan kuin jääkide, se hankien timantinhohde. Ja Heidän tanssi. Kuin keveimmän perhosen lentoa ja raskaimman vuorenpeikon humppajumppaa saman aikaisesti, intiaanien tanssia luonnon hengille. Ihmekkö, että heidän tanssinsa on niin voimallista, hehän olivat nähneet mallin suoraan alkulähteeltä. Jään kansi paukkui ja ritisi, poksu ja jolahteli tanssista.  

Mieleni oli jo jäälle lähtiessä kevyt kuin hattara. Juuri sellainen, että mikä vain ilo ja riemu minuun tarttuisi, se veisi mukanaan, niin kuin veikin. Laittoi huutamaan tuulen kanssa ja hymistelemän hangen hyminöille, laulamaan ja hyrisemään, seuraamaan saman sävelkulun perässä, mitä nuo jäänlaulajat hymisi. Ihmisääni  on niin rajallinen siihen kaikkeen, mutta oi miten mukavalta se tuntui kehossa.

Soljua iäisessä laulussa, Talvenkansan Auringon ylistyksessä, Pakkasherran kiittelyssä ja humoristisessa sanailussa siitä, kumpi on voimallisenpi. Tänään heidän taistelunsa meni kaiketi tasan, koska heidän polkuaan kulkenut, laittoi tanssiksi heidän molenpien iloksi. Lauluksi itsensä ja muiden jään laulavaisten iloksi. Ja ihmiskansan kummastukseksi.

Kyllä talvi on ihana ja sen olennot, kuin puhtainta valoa.

Älä kiirehdi heidän ohi. Kun he kutsuvat kanssaan tanssimaan, niin tanssi, tulee kevät ja kesä. He katoavat lämmön myötä, mutta Nyt he ovat tässä, kylminä nipistävinä suukkoina poskipäilläsi, jääkiteinä silmäripsissäsi ja kimaltavina pyörteinä riemullisessa tanssissa järven jäällä, hurmaten ja välittäen riemua.

~W~