
Miten kauan podetaan lähimmäisen menetyksen tuskaa? Kuinka kauan saa toipuma-aikaa sydänsuruista, kun puoliso jätti? Kuinka kauan paikkakunnan muutoksen aiheuttamaa shokkia, tai lapsuuden traumoja, voi potea, ilman, että aletaan katsoa oudosti? Mitäpä jos, suru jota tunnen, ei ole sanoin selitettävissä? Jos en kykene nimeämään vieraalle, että suren unelmieni kuolemaa? Hän tarvitsee kysymyksen, mikä oli unelmasi? Mikä sen Tappoi? Oletko varma, että se kuoli? Ja kun kaikki nämä on saaneet vastauksen, on hänellä loistava esimerkki tilanteesta, joka on käyny hänelle, hänen tuttavalleen, hänen tuttavan tuttavalle, tai hän vain sattui juuri lukemaan "tarinaani liittyvän tarina". Sama juttu Ja DADAA se tyyppi selvisi siitä kun herkesi miettimästä liikaa...
Kiitos..
Tosi lohduttavaa... ja rohkaisi, olemaan hiljaa, surun keskellä liikkumatta, omissa oloissa ja kertomatta kellekkään mitään. Mene pois.

Miten tuskan täyttämä vuosi tämä onkaan ollut. Miten saman aikaisesti myös opettava, sain lahjan joka otettiin pois, mutta hetken aikaa minulla oli ihan toisenlaiset odotukset elämältä. Hetken aikaa minulla oli ihan kaikki, käden ulottuvilla. En kai tajunnut mitä minulla on, muutoin kuin siten, että sitä oli luovuttava.

Sanokaa minulle miten kauan on toivuttava, ennenkuin on valmis rakentamaan itsestään uuden identiteetin ilman, itseväheksyntää omasta kyvyttömyydestään. Jos olet pelkojesi kanssa elänyt jo kauan, ja lopulta, se on muodostunut karuksi tosiasiaksi, jonka kanssa sinun vain pitää elää ja selviytyä, kauanko siihen saa sopeutua, itkemällä, huutamalla, purkamalla pyhää vihaa, tuntemalla itseinhoa ja repimällä sieluparkaansa vielä lisää, kertomalla kuinka riittämätön ja turha on ilman niitä kuuluisia ihmiskunnan kunniamerkkejä.


että osaisin moista vihaa edes kokea. Ja tunnen sen kaiken itseän kohtaan, sillä minä epäonnistuin taas. Kaiken tämän keskellä minä toivon, etten sanoisi ystävilleni mitään, mikä loukkaisi heitä.Voisitko siis ystäväni tehdä minulle palveluksen ja antasit minun surra ilman, että väheksyt tunteitani .
Minulla ei ole sinun kykyjä selviytyä sinun taisteluistasi ja minun oma taisteluni, surujeni kanssa on kesken. Älä luule, että niitä voi verrata keskenään ja että ne olisi tasapainossa, sillä ne ei ole. Älä etsi minulle esimerkkejä, lohdunsanoja, äläkä laastareita, sillä olen aivan liian kuuro kuulemaan niitä ja liian voimaton etsimään haavoja itsestäni. Teen sen toiste, ehkä huomenna, tai viikon päästä, mutten nyt, enkä sinun mieliksesi. En siksi että, kummin kaiman siskosi toipui samankaltaisesta tilanteesta nopeammin.
Jos et kestä minua nyt, surusta voimattomana, En taida tarvita sinua ollessani vahvakaan. Jos kestät, niin kestät. Kiitos siitä.
Unelmiensa tyrmäämänä ~W~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti