Ihana ihana Vesimelooni. Tänä kesänä niitä on tullut nautittua muutama. Virkistäviän ihania janon ja nälän sammuttavia meloonisalaatteja, tai meloonia raejuustolla, tai ihan vain pelkkää meloonia. Valitsen aina, sen soppelisti pään kokoisen ja hauskimmasti kopisevan meloonin. Mahtuu mukavasti jääkaappiin ja pysyy näin ollen pidenpään hyvänä.
Tuossa alkuviikosta toin taas yhden melooni pään kotiin, silittelin nuppia ja tein sille tilan jääkaappiin. Sitten alkoi mehun keitto ja kaapissa tuli hitusen ahdasta. Kaikki mahtui kyllä, mutta tiiviisti. Aamulla hiukan varomattomasti ja tämän täyteyden unohtaneena tempaisin oven aukin ja hurlumpsis, meloonipää mätkähti lattialle. Tavallaan ei tapahtunut katastrooffia. Melooni vain halkesi kahtia ja sisältö oli muussina kuoren sisällä. Leikoin meloonin pieniksi ja laitoin kulhossa jääkaappiin.
Lähdin myöhemmin pyöräilemään, vatkuloin ajatuksiini vaipuneena ihanan kesäisissä maisemissa ja nautin olostani. Onnellinen olo. Todella. Seuraavana päivänä uusi pyörä lenkki ja taas niin hyvä mieli asiasta. Lähes 50km pyöräilyä. Yhdelle pyöräpätkälle sain vielä seuralaisikseni yhdeksä moottoripyöräilijääkin ja nauroin onnessani, kun tuntui huumaavaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, vaikkei minun Sininen Enkelini, minua kummenpaa pärinäkoneistoa omistanutkaan.
Tuli päivän pyörätauko ja tänään ampaisimme Naapurin Rouvan keralla taas matkaan. Mukavaa seuraa ja hauska tie ajettavaksi, miksiköhän ei ole tullut enenpää vatkuloitua? Rupattelukin onnistuu ihan mukavasti.
Pyörälenkin jälkeen, tajusin yht'äkkiä asian, joka tällä viikolla on muuttunut. Hyppään yleensä pyörän satulaan ilman kypärää. Olen saanut kuulla siitä eräänkin kerran huomautuksia ja vaikka kuinka, olen asian koettanut sisäistää ja ottaa sen kypärän päähäni, se on olevinaan liian kuuma ja liian tukahduttava kapine päässä pidettäväksi. Tänään tajusin, etten ole meloonipään putoamisen jälkeen, vatkuloinut metriäkään ilman kypärää.
Ihan suosittelen, miellä päänuppisi vesimelooniksi ja kokeile, mitä meloonille tapahtuu, jos se vain putoaa metrin korkeudesta maahan.
Eipä muuta tällä erää. Vatkuloinnin ilolla ~W~ ;o
)
Tuossa alkuviikosta toin taas yhden melooni pään kotiin, silittelin nuppia ja tein sille tilan jääkaappiin. Sitten alkoi mehun keitto ja kaapissa tuli hitusen ahdasta. Kaikki mahtui kyllä, mutta tiiviisti. Aamulla hiukan varomattomasti ja tämän täyteyden unohtaneena tempaisin oven aukin ja hurlumpsis, meloonipää mätkähti lattialle. Tavallaan ei tapahtunut katastrooffia. Melooni vain halkesi kahtia ja sisältö oli muussina kuoren sisällä. Leikoin meloonin pieniksi ja laitoin kulhossa jääkaappiin.
Lähdin myöhemmin pyöräilemään, vatkuloin ajatuksiini vaipuneena ihanan kesäisissä maisemissa ja nautin olostani. Onnellinen olo. Todella. Seuraavana päivänä uusi pyörä lenkki ja taas niin hyvä mieli asiasta. Lähes 50km pyöräilyä. Yhdelle pyöräpätkälle sain vielä seuralaisikseni yhdeksä moottoripyöräilijääkin ja nauroin onnessani, kun tuntui huumaavaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, vaikkei minun Sininen Enkelini, minua kummenpaa pärinäkoneistoa omistanutkaan.
Tuli päivän pyörätauko ja tänään ampaisimme Naapurin Rouvan keralla taas matkaan. Mukavaa seuraa ja hauska tie ajettavaksi, miksiköhän ei ole tullut enenpää vatkuloitua? Rupattelukin onnistuu ihan mukavasti.
Pyörälenkin jälkeen, tajusin yht'äkkiä asian, joka tällä viikolla on muuttunut. Hyppään yleensä pyörän satulaan ilman kypärää. Olen saanut kuulla siitä eräänkin kerran huomautuksia ja vaikka kuinka, olen asian koettanut sisäistää ja ottaa sen kypärän päähäni, se on olevinaan liian kuuma ja liian tukahduttava kapine päässä pidettäväksi. Tänään tajusin, etten ole meloonipään putoamisen jälkeen, vatkuloinut metriäkään ilman kypärää.
Ihan suosittelen, miellä päänuppisi vesimelooniksi ja kokeile, mitä meloonille tapahtuu, jos se vain putoaa metrin korkeudesta maahan.
Eipä muuta tällä erää. Vatkuloinnin ilolla ~W~ ;o
)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti