Hyvän laatuinen kyhmy

Jokseenkin kaksijakoinen termi kuultavaksi.Ja aiheuttaa pahasti kylmää viimaa luihin ja ytimiin.

Olen vuosien saatossa käynyt läpi yhden jos toisen tutkimuksen kroppani ulottuvuuksiin ja sisäiseen maailmaan. Hämmentävän usein on vastaan tupsahtanut kauhua luova nimike jollekin vaivalle ja tuskanhien kihotessa otsalle ja kauhukuvien juostessa filminauhalla silmien edessä, kuulen lääkettieteellisten sanahirviöiden jälkeen kommentin, "tästä ei tarvitse huolestua", "ei tarvitse jatkotoimenpiteitä", "tämä on ihan normaalia". "Näitä oireita on useilla" Kun kysyn mitä niille tehdään, tulee vastaukseksi jotain hyvin epämääräistä ja ympäripyöreää, niinkuin lääkärikään ei oikein tietäisi mitä tehdä.

Yksi diagnoosi on johtanut toiseen ja kolmanteen ja usein on ollut sellainen tunne ettei lääkärit tunnu edes kuuntelevan minua, vaan lukee vanhasta tottumuksesta kaikki tietokoneen uumenissa olevat yhteenvedot siitä mitä minulla on ollut ja tarjoa rauhoittavia särkylääkkeiden kera, olisin vastaanotolla minkä vuoksi hyväänsä. Tämä lääkäreiden käytös on ilmeisen Pakkoparantavaa sillä nykyään enimmäkseen koen olevani terve. Ja vaikka johonkin kohtaan sattuisikin, koettaisin kaikin tavoin vältellä lääkäriin joutumista.

Mutta toisinaan on käytävä ihan oman mielenterveyden vuoksi. Pitää saada selvyys ja varmennus omasta voinnistaan ja vaikka yleisdiagnoosikseni itse sanonkin että terve ja hyvin voiva, voi jokin mutu tai näppituntuma sanoa toista.

Siitä on jo kotva, kun itse huomasin kyhmyn rinnassani ja pelästyin sen olemassaoloa, seurasin tilannetta ja se hävisi ja huoleni sen mukana. Sen tuoma säikähdys kuitenkin laittoi yhden kiven vyörymään eteenpäin ja seuraavassa hetkessä kävin läpi naistentautien erikoislääkäreitä, tutkimus toisensa jälkeen on nyt tehty ja viimeisinpänä kokemuksena oli kuin kirsikkana kermakakkuun, se pelkäämäni mammografia ja rintojen UÄ-tutkimukset, sekä lääkäri.

Kyhmyä en ollut enää tuntenut hetkeen, enkä myöskään aktiivisesti sitä ajatellut ja koin että rutiinitoimenpide päätyy kommenttiin, jos ei nyt sentään "hyvät puskurit" niin ainakin minulla on "terveet hinkit".Harmi kyllä, ei sanonut lääkäri niin. Kuvia katsellessaan hän pohti ääneen, merkkasi kohtia ruksilla ja aloitti sitten uä- tutkimukseen kehoituksella paita pois. Tutkimuksen aikana hän puhui samoista kohdista kuin mammografiassa oli merkannut ja kertoi seikkaperäisesti että tuossa ja tuossa on muutos näyttää lääketieteelliseltä termiltä, mutta tuo tuossa on muodoltaan ja väriltään erilainen. Otetaanpa ja tutkitaan mikä lääketieteellinen termi se on. Tyhjennetään se neulalla.

Siis tissikö? Ei kun lääketieteellinen termi, näyttä hyvänlaatuiselta lääketieteelliseltä termiltä.-----~^~^~^~-- -----<3--------~^~^------<3------

Tässä vaiheessa maata pötkötän tutkimuspöydällä keholtani  rauhallisena ja mieli "kuuntelee" (pienesti kirkuen,) jossain tavattoman etäällä lääkäriä, joka kutsuu paikalle hoitajan ja ilmoittaa hänelle, että otetaan ja tyhjätään, pistetään neula, mieluummin sellainen keltainen -mielessäni vilahtaa, keltainen on hyvä, iloinen väri- hoitaja tulee vierelle ja kehoittaa kääntymään oikeaan asentoon niin että neula on hyvä laittaa. Piikki tuikataan puskuriin ja hermosäikeitä myöden lähtee kiputuntuman keralla viestiä että, rauha, paikalla, kaikki hyvin.  Neula liikkuu ja säkenät sinkoilee kehossa lääkärin kertoessa, ettei löydös olekaan se lääkettieteellinen termi, eikä sitä voi tyhjenttää, termi muuttuu toiseksi ja ilmoitukseksi "otamme koepalan ja tutkimme tarkemmin, mutta edelleen näyttää hyvänlaatuiselta kasvaimelta, lääketieteelliseltä termiltä.Tutkitaan tarviiko jatkotoimia."

Hoitaja ja lääkäri sujahtelle ympärillä ja hetken kuluttua hoitaja juttelee minulle "Piteleppä tuota tukkoa hetki, oletko allerginen laastareille?"- Öööö, enpä usko liima-aineet hiukan ärsyttää...laastari vaihtuu sideharsolaastariksi ja puskurinsyrjä on tilkitty. "Nouse varovasti ja voit pukeutua."
Mieli askartelee edelleen hämmentävän etäällä ja pohdin, miltä mahdan lääkärin ja hoitajan silmissä näyttää, kammetessani pöydältä ylös ja pukeutuessani. Jossain määrin tunnen suurta pelkoa ja jossain määrin kiitollisuutta, että kaikki kävi niin piaan, koepala tuli otettua ja nyt edessä on odottelu tuloksista. Hyvänlaatinen, minulla on ollut aiemminkin hyvänlaatuisia tilanteita, jotka tuntui kaikkea muuta kuin hyvän laatuisilta, aiheuttamineen jatkotoimenpiteineen ja hämmentävine lääkäri/sairaalakäynteineen. Tämän hyvänlaatuisen mukana en tahdo oheistoimintoja. Jos se on hyvänlaatuinen lääketieteellinen termi, niin sen täytyy tarkoitta hyvää.Ja hyvista asioista iloitaan, ne ei tuota huolia, eikä murheita, eikä tuota kyyneliä, eikä pelkoreaktioita, vai kuinka?

Tutkimuksista ja lääkärikäynnistä jäi hyvä mieli, mutta kyllä, pieni pelko on vielä takaraivossa kihnuttamassa. 1-2 viikkoa  odottelen tutkimustuloksia ja niiden jälkeen päätetään jatkotoimenpiteiden tarpeista. Mietin edelleen että, jos oisin kävellyt pattitilanteeni kanssa terveyskeskuksen ovesta, olisiko minulle matkaevääksi annettu vielä hiukan rauhoittavaa, sillä moinen "ruumiistairtoamiskokemukseni" olisi saattanut herättää heissä levottomuutta. "tuo nainen yleensä raivoaa vastaanoton alusta loppuun asti, mikä sitä nyt riivaa?" Ei riivannut mikään, minua kuunneltiin ja minulle puhuttiin kuin ihmiselle. Ja kun olin epävarma lääkäri kertoi mitä tehdään ja hoiti tilanteen, eikä kysynyt minulta mikä vaivaa. Hän näki itse että olen hiukan järkyttynyt. Toimenpiteiden jälkeen lääkäri totesi, että ei ilmeisesti sattunut, joskus joillekin tekee itkuun asti kipeää. Minä kiitin ja sanoin että on tehty kivuliaanpiakin kokeita.(Tämä sattui vain kehoon. Ei sieluun, eikä itsearvostukseen.)Lääkäri toivotti hyvää jatkoa ja kertoi ottavansa yhteyttä heti kun tulokset tulee. Sanoi myös uskovansa että asia hoituu hyvin.

Hyvin kiitollinen olen tästä kokemuksesta olla potilas, jota arvostetaan ja joka sai säilyttää itsearvostuksensa ja jota ei pidetty paniikkihäiriöisenä hermorauniona, eikä saatettu sellaiseksi tutkimustenkaan aikana. Ihmisen keho on pyhä asia ja sen vaivat on mitä moninaisemmat, kun meistä jokainen on sekä terveydessään, että sairastuessaan yksilö. Ihanaa että tämä minua hoitanut lääkäri ja hoitaja muistivat sen.

Lämmin Kiitos Mehiläisille. Hyviä uutisia odotellen -W-


JK. Tänään 14.1.14 Pakkupakkasessa lenkkeillessäni puhelinlinjoja myöden tuli melkeinpä kyyneliin ilahduttava varmennus, ei vakavia solumuutoksia eikä mitään syöpään viittaavaa. Kyhmy on hyvänlaatuinen ehkä tulehduksen aiheuttama myoma eikä vaadi jatkotoimenpiteitä. Tämän tiedon vuoksi kannatti jännittää. Olen todella onnekas. Voisipa kaikki sanoa samoin. Mutta tämän kokemuksen opettamana, aion tutustua puskureideni rakenteisiin huomattavasti tarkemmin ja suosittelen samaa kaikille muillekin. Vaikka rintasyöpä luokitellaan naisten yleiseksi syöpäsairaudeksi, niin tiedoksi vaan hyvät herrat sitä esiintyy myös miehillä. Joten Puskurit rottingille joka sorkka, tässä kehossa mennään ihan kohdusta hautaan saakka, joten pidetäänpä siitä ilolla ja rakkaudella huolta.

Uudelleen lupaus.

Kohti ääretöntä ja sen yli...

28. joulukuuta 2012 kello 18:43

Sanottiin lelujen tarinassa. Ehkä pitäisi kehittää jokin oma kommentti.
Kohti Uutta Vuotta ja sen yli? Kohti huomista ja sen taa...Lupauksia uudelle vuodelle?
Niitä.
         Olen vuosia vältellyt antamasta Uuden Vuoden lupauksia. Ehkä nyt on aika antaa sellaisiakin. Lista on pitkä.

Lupaan ensivuonnakin olla oma, hankalan, ihanan, rasittavan ikävä itseni. Lupaan käydä sinun hermoillesi tavalla tai toisella, olkoon ne sitten nauruhermoja, ärsytystä tuovia tai välinpitämättömyyden hermotuksia.  Lupaan muuttua ja pysyä muuttumattomana, sen mukaisesti kun itselleni parhaiten sopii. Lupaan näyttää tunteeni, oli ne kotoisin mistä tahaansa osiosta. Lupaan suuttua ja olla "vastarannankiiski" jos siihen on aihetta ja vaikkei aihetta löytyisikään, lupaan nauraa jos naurattaa, enkä todellakaan aio hillitä itseäni jollei se tunnu minusta tarpeelliselta. Aion aiheuttaa pahennusta ja käyttäytyä sopimattomasti tulevana vuonna. Aion olla kovaääninen ja hankala silloin kun sitä haluan. Enkä ensi vuonnakaan aio opetella ulkoa "käytöksen kultaista kirjaa" vaan toimin kuten ennenkin, kohdellen sinua, kuten sinä kohtelet minua ja toisinaan Kohtelen sinua huonosti, vaikka kohtelisit minua hyvin. Saatan vihata sinua vaikka rakastaisit minua. Kohtelen sinua kuin koiran kökkäreitä, vaikka olisit minulle itse lempeys. Kaikki tämä saattaa olla päinvastoin toisena hetkenä. Jos olet ystäväni, olen ystäväsi, jos vihaat minua, unohdan sinut, sillä viha on energiahukka, johon toivoakseni en tulevana vuonna voimiani tuhlaa, mutta jos tuhlaan, niin joko tuomitsen tai en tuomitse itseäni siitä. Jos olet omituinen, minäkin olen, jos en ymmärrä sinua, etsimme ehkä yhdessä rautalankaa tai ratakiskoja.
 
Aion tulevana vuonna nauraa paljon, kirjoittaa jos siltä tuntuu, maalata, piirtää, veistää, laulaa, soittaa, harrastaa mistä kulloinkin satun innostumaan. Puhua paljon ja unohtaa sanomani. Olen hankala ja vaikeasti ymmärrettävä, riitelen kanssasi ja pyydän tarvittaessa ja muistaessani anteeksi. Aion olla huono ja hyvä ihminen, aion olla väärässä ja oikeassa, ottaa nokkiini sanoistasi, ilahtua sanoistasi, lupaan suuttua sinulle ja leppyä sinulle. Lupaan saada sinut raivoihisi ja rakastamaan minua. Lupaan olla niin hämmentävä ihminen, kuin vain minun luonteellani on mahdollista. Lupaan kinastella ja olla äreä hankala ämmä ja hymyillä hetken päästä kuin ihanin auringon säde. Lupaan elää kriisien keskellä tai niistä piittaamatta. Olla neuroottinen tai täydellisen välinpitämätön, laiska nahjus juuri lentoon lähdössä.

Lupaan olla juuri sellainen kuin olen. Eristäytä joukosta, kun tuntuu tarpeelliselta ja hillua häiritsevimmin kun se tuntuu hyvältä. Lupaan olla epävarma itsestäni itkeä ja surra, jos se on tarpeen ja mököttää kun tuntuu mökötyttävän. Aion opetella tuntemaan itsestäni tänä uutenakin vuonna uusia puolia ja aion opetella hyväksymään sen millainen olen ja millainen sinä olet. Aion opetella mutta lupaan etten välttämättä opi mitään.,. Aion edelleen muistaa vanhoja asioita, kaivella menneitä ja olla pitkävihainen, jos se tuntuu tarpeelliselta. Lupaan olla katkera kärsimästäni pahasta ja onnellinen osakseni osuneesta onnesta. Ja unohdan mitä lupaan niin hyvässä kuin pahassa. Lupaan olla löytämättä itsestäni täydellisyyttä, ja jos löydän lupaan tehdä sen vahingossa, ja lupaan vaatia silti täydellisyyttä muilta. Lupaan, etten tänäkään vuonna tiedä millainen on täydellinen ihminen. Lupaan olla virheitä puolillani ja tulvia erehdyksiä ja onnistumisia. Aion olla samanlainen kuin ennen, erilailla kuin ennen.

 



Lupaan olla tänäkin vuonna niin ristiriitainen ihminen, niin sosiaalinen, niin erakoitunut, puhelias, hiljainen, herttainen, raivostuttava ja kerrassaan mahdoton kuin vaan osaan. Aiheutan teille harmaita hiuksia, hymyn ja harmin kurttuja, syviä huokauksia ja sitruunanhappamia närästyksiä ja järkytyksiä. Lupaan olla minä. Pidät siitä tai et. Tee sinä samoin, pidin minä siitä tai en. Sillä kaiken tämän minkä lupaan teen siksi, että näin minä olen aidosti minä. Kaukana täydellisestä mutta lähestymässä sitä askel askeleelta. Kun minä olen minä, niin hyvässä kuin huonossakin, itseni hyväksyvä, voin minä jonakin päivänä lakata vaatimasta sinultakin mahdottomuuksia.

                                                  


Aivan täydellisen ihanaa ja vapauttavaa loppuvuotta 2013 ja Mahtavia muutoksen tuulia vuodelle  2014  toivottaa koko sydämestään Wilhelmiina ja Kattilan väki. ;) <3

Jouluvaloa

Mietin kirjoittavani tänään joulurunon ja aloitinkin sen teon jo. Se jäi hautumaan, koska tuntui, että yhteen runoon pitäisi saada mahtumaan niin paljon asiaa, ettei sivut riittäisi. Tämä vuosi on tässä vaiheessa katsottuna kulunut kuin sillä oisi ollut siivet selässä. Tapahtumia on ollut käsittämättömän paljon ja oma ja toisten olomuoto on ollut suurten muutosten kourissa, ihan vuoden ensi päivistä saakka. Itselleni tämän vuoden suurin ja samalla pienin muutos on ollut tulla minuksi. Itselleni ihmisen mittaiseksi ihmiseksi.

Hyväksyä kaikki kriisit ja elää silti onnellisena ja onnekkaana ihmisenä kaiken sen keskellä ja kaikki sydämen asiat sydämessä. En voi sanoa ettei minua mikään liikuttaisi, mutta minä olen oppinut tunnistamaan omat taisteluni ja ne taistelut, joihin minun voimani ei ole tarkoitettu. Se ei ole rintamakarkuruutta vaan se on itsensä rakastamista ja huomioimista. Ei ole tarkoitettu, että kukaan kantaisi itselleen kuulumattomia murheita vielä omien murheidensa lisänä. Apua on saatavilla silloinkin, kun ei sitä näe eikä tunnista. Sitä vain on pyydettävä ensin.

Tämä joulu on lumeton, Kauniin sammaleen vihreä toisaalla ja toisaalla asfaltin kiiltoa vetisyydessä, pohjoisen tuntureiden lumipeitteitä, sähkökatkoksia myrskyissä ja kadotettua ja löydettyä joulumieltä. Lämpimiä filttejä sohvan nurkkaan kietoutuneena, kissan tassuja. Uutisankkureiden kertomia tapahtumia maailmalta. Jollekkin yksinäisyyden synkkyyttä ja toisille taas suurperheen rasittavia vaatimuksia, toisille tyytyväisyyttaä onnea ja rauhaa. Pelkoja ja julmuutta toisille.

Mietin sydämeni pohjasta miten maailmaan saisi onnen tasapainon? Sen joulun armollisuuden tunnun jokaiselle elävälle ja hengittävälle olennolle. Miten laajentaa kaikkea hyvää jokaista koskettavaksi?  Olisiko se minun "taisteluni"? Vai meidän kaikkien yhteinen tehtävä? Voi jos voisin tehdä maailman murheille niin, että kun sytyttän kynttilän ja sen liekkeihin laittaisin murheet ja surut, joita ilman elämä olisi onnekkaanpaa. Liekin sammuessa myös surut oisi pois palaneita. Kun mietin mikä määrä me poltetaan näin hämärän hyssyssä kynttilöitä. Jos jokainen oman kynttilänsä mukana polttaisi pois huoliaan ja murheitaan ne olisi piaan kadonneita aivan kuin nuo kauniit valon tuovat kynttilät kirkkaine liekkeineen. Oli liekki Ledin tai Havin tuoma olisi tulos aina sama, sammutettuna huolet olis kadotettu iäksi ja uudelleen sytyttetty liekkivalo palaisi kirkkaammin ja valaisevammin ja vahvempana poistamaan jäljelle jääneitä murheita.

Jokainen liekki ilahduttaisi näkijäänsä ja osoittaisi että valoa ja iloa on.

Hei rakas ystäväni. Tänä jouluna laitan palamaan kyntilöitä, polttaaksen pois murheita. Tee sinä samoin ja pyydä ystäviäsikin tekevän niin. Ajatuksen voima lienee vahvin voima levittää rakkautta. Ja kaunis ajatus antaa voimaa.  Rakkaudellista ja rauhaisaa, itsesi oloista, joulua Sinulle. Olet rakas ja tärkeä.

Mutta PS. älä jätä murheettomuudessasi liekkejä palamaa omia-aikojaan, ettei tulisi muita murheita liekkien läikeestä. Eli myös Turvallista joulun aikaa.

                                         
                                        Lämpimästi halaten toivottaa Wilhelmiina.

Vielä PpS. Kiitos tästä vuodesta  ja siitä että luit mitä "tulvi vaan tulvivaan mieleen".  <3

Sydämellä

Tässä hetkessä 

on rikkumaton rauha,

keskellä kaaosta, huomaat 

eläväsi, rakastavasi,

olevasi tunteidesi 

kirjopyykissä 

Liian kovassa lämpötilassa. 

Luot nahkasi

puhdistat joka solusi

mitä suurimmassa kieputuksessa.

Olet sisälläsi 

ulkona itsestäsi,

hallitset kaiken 

hallitsematta mitään

olemalla mitään 

olemalla kaikki

Alku ja juuri 

kaikkeus 

tyhjyys.

Sinä 

Minä

Kun kokee 

rakkauden siitä 

mitään tietämättä,

ymmärtämättä,

Sen voimaa tajuamatta,

täydellisen ensikertaa

 itseensä.

Onnittelen

paras

rakkauden kohde

ikinä.

Varmasti kaiken rakkauden arvoinen.

-W-

Rinsessa ja puoli valtakuntaa

Katselin tänään elokuvaa jonka tarinan tunsi. Paremmin kuin hyvin, olihan se lapsuudessani luettu kerran, jos toisenkin iltasaduksi. Sadut on ihania ja niitä lukee näin aikuisenakin ihan onnesta soikeana, koska ne vie ajatukset pois arkisista asioista ja niistä vähemmän arkisista, mutta huomattavasti kammottavammista asioista mitä tulee nähtyä lööpistä ja uutisista. Minä pidän satumaailmasta, vaikkei sekään aina niin viaton ollut, kun paha sai palkkansa yleensä kovinkin kuolettavalla tavalla. Mutta rinsessa sai aina rinssinsä ja he elivät elämänsä onnellisena loppuun saakka. Ja oi kuinka koko maailma siitä pelastui ja kansa onnesta huokaili.

Mutta elokuvapa yllätti minut ihan hämmennykseen saakka. Missä oli ketku paha joka juonisti valtasi maailmaa, pikkuhiljaa hiipien? No hän oli verhoutunut kyllä hyvyyteen,  mutta alle kahden sekunnin näytti suomunsa ja muutti maailman kaaokseksi. Rinsessaa ei alkuhankaluuksissa pelastanut rinssi, vaan rinsessa ihan ite otti ja roiski verta kentälle ja teki reitin pois tyrmästään, tyrmäävästi. Hykkyrät sentään. Saattoi Waltti pyörähtää muutaman kerran nykymaisemissaan ja pomppia saksanpolkaa, pohtien et "miksi oi miksi mie en tuota keksiny?" No hyvä ettet keksiny, se ei olisi varmaan ihan niihin aikoihin ollut ihan niin hyvä idea. Mutta tunnustan, nyt se lämmitti mieltä kovasti. Ihanaa ettei rinsessat oo enää nykyään niin tavattoman toistaitoisia kuin ennen. No maailma oli tällekin rinsessalle pelottava paikka, kuten meille jokaiselle rinsessalle, ennen ja nykyyhteiskunnassa tuntuu olevan. Ja tapahtumat sai käänteen, jos toisenkin.

Kahden virkatun Afrikankukkan, ja parin paikoilleen ommellun kukkatilkun jälkeen oltiin tulossa jo onnelliseen loppuhuipentumaan. Mutta hmm kummallista, prinssiä ei  näy eikä kuulu. Pari komeaa "tavista" pyörii apuna, tai haittoina miten kukakin homman ottaa, mutta ei rinssiä. Mitä kummaa? No koko "tavisjoukko" Yhtenä rintamana vastustaa tietty pahaa ja kuinka ollakkaan siinä puolia pitäessä, rinsessan korjaa kuolo ja mie oottelen sitä "taijanomaista" rakkauden ensi suuteloa. Arvasin jo että ihan niin ei käy, kun luulla vois, eli melkein rinssin pussauksilla ei ole eleen vertaa väristyksiä tuovaa ja henkiin virrottavaa voimaa. Rinsessä on kanttuvei. Tosin pahis tässä vaiheessa vetäytyy myös nuolemaan haavojaan, jotta jalo neito saadaan tässä välissä kauniisti puleerattua kansalle kuljetettavaksi. Voi surua ja murhetta.

Kaikki toivo on menetetty ja paha saa kerättyä lisävoimia itselleen. Voi voi. Sitten paikalle tulee Mies. Sama kamuli oli pyörinyt tarinassa jo aiemmin niin, että heikonpaa hirvittää. Päiviltä päästettyjä oli paljon ja kaikista ei niin aina tiennyt oisko tuota juuri kannattanut nitistää, mutta tulipa roiskittua. Oikeen ei ottanut hänestä selvää ookko nää sitä vaiko tätä, mutta yhtä kaikki rinsessan riveissä tuo liikku ihan alusta asti, tai siis ainakin siitä saakka kun siirtyi pahisten riveistä pois. Hää kertoo raskasta ja liikuttavaa tarinaansa menneisyydestään ja tunnusta kuinka rakkaus rinsessaan sai hänet ajattelemaan uutta elämää ja puh pah sittten kävi näin, peijakas sentään. Hyvästeiksi hän sitten kiitoksella ottaa ja moiskauttaa rinsessaa ja poistuu paikalta, heippa ja atjöö. Rinsessa jää alttarille.

Lieneekö rinsessa syntyjään hämäläinen vai mitä kummaa, Miehen poistuttua paikalta, mitä tekee rinsessa? Ei vaivu rinssin tekeleen käsivarsille vaan nousee itenäisenä vuoteeltaan ja käy. Vaappuu kansansa keskuuteen ja yltyy puheeseen kummaan. Nyt miehet,veljet verta kentälle, pahis pääsi tiensä päähän, hei hoi pojat sorron yöstä nouskaa. Ja rähinä päälle. Muutamassa käden käänteessä tulee kasa kuolleita ja Pahis on kukistettu ja kukas muu tuon Julmattaren tappoi kun rinsessa ihan ite. Pelastipa siinä samalla nuo rinnallaan sotineet tavismiehet ja sen Herra Herättäjänsäkin. Koettaa onni ja autuus ja rinsessa julistetaan Kuningattareksi. The end.

Ööö mikäs tässä nyt jäi puuttumaan normi tarinaan verrattuna? Ei kai ihan hirmuisesti, jos sitä vertaa ikäänkuin nykyaikaan. Tytöt on tyttöi ja pojat poikii ja kaikkia opetetaan pärjäämään omillaan ja niillä mennään mutta, eikö nykyään onnellinen loppu voi olla edes pikkiriikkisen romantillinen? Tavallaan kiva noin, ei aiheuta paineita tälläiselle itsellisellekkään täti ihmiselle, kun ei oo pakko saavuttaa ikäänkuin taistellen avioliiton onnea ja auvoa, eikä ainoastaan parisuhteeseen päättyvä satu ole se ainoa oikealla tavalla päättynyt satu. Ja jos kerran rinsessalle oli tarjolla kaksikin komeaa miestä niin toisaalta hankalahan tuossa tilanteessa päätöstä olisi tehdä, saattaisi ehdokkaista toinen loukkaantua ja oisikos se sitten onnellista? Ei oisi. Hyvä näin.

Siispä hurraa erilaisille saduille. Niille missä Rinsessat pärjää ja pitää valtakuntansa kokonaan ihan itte.


                                     Positiivisesti Vaikuttuneena  -Rinsessa-Wilhelmiina-


Ps.Pakko kyllä myöntää, että Minullekkin oisi tuottanut vaikeuksia päättää kumman oisin ottanut kunkukseni. Oli ehdokkaat sen verta hottiksia. ;)

Joululahja ystävälle.

Tänä vuonna minä vietän joulua. Minä, joulun kammoaja henkeen ja vereen. Vaan Ta-daa, minä vietän joulua, olen täydellisen ihanissa joulufiiliksissä. Rauhaa ja rakkautta, ihanuutta.

Siis minä vietän joulua NYT. Kiireetöntä ja ihanaa aikaa jollaista olen koko elämäni kaivannut. Vietän joulua tunnelmissa ja tuoksuissa, nauttien lumisateesta ja kynttilän lepatuksesta. Enkä pelännyt kansanpaljoutta jouluavajaisissa, en kauppojen jouluruuhkia, en inhoa kaupoissa kuuluvaa joululaulusoitantaa, enkä valon välkettä. Nautin siitä enkä antanut sen häiritä sisäistä rauhaani.

Ei en ole ostanut ensimmäistäkään lahjaa. Ja en aio sitä edes tehdä. Aion koristella kotini jouluksi, siivota, laittaa hyvää ruokaa ja hankkia herkkuja, pähkinöitä, manteleita ja suklaata, glögiä. Jos haluan. Tunnelmallistan maailmaani kynttilöillä.

 Minulla on ihanan iso ystäväjoukko, jota muistan ja ajattelen.Tätäkin kirjoittaessani. Lämpimästi. Vaan en lahjoen. En tänä jouluna. Sillä tänä jouluna teen asiat tavallani. Ja myös kukkaroani ajatellen. Nykytuloillani ei lahjota kuin lämpimällä halauksella. Mutta tuloni ei ole ainoa syy lahjomattomaan jouluun.

Olen ikäni kammonnut ruuhkia ja väki määrää, enkä osaa etukäteen hankkia hauskuuksia, kuten jotkut ystäväni, jotka aloittavat seuraavaan jouluun varustautumisen jo edellisen joulun aaton jälkeen. Ihanuutta. Heillä on paketit paketoitu jo juhannuksena ja Joulupukki tuo loput. Mahtavaa tuommoinen järjestelmällisyys, minä en sitä ole oppinut. Toinen juttu on sopivien lahjojen löytäminen mitä kukakin toivoo itselleen? Ei mitään tietoa, joillekin lahjan löytäminen on aivan arpapeliä ja toisille voisi ostaa vaikka mitä ja kuinka paljon ja aina löytyy jotain mikä tulee varmasti tarpeeseen. Ja haluaisin antaa jotain mikä varmasti ilahduttaa.

Olen tänä vuonna ollut monista ystävistä hiukan etäällä ja toisten kanssa on aikaa vietetty yhdessä paljon, ja kaikki te olette ajatuksissani näin joulun aikaan. Tärkeitä ja rakkaita olette minulle, oli yhdessä vietetty aika mitattavissa tunneissa tai tuokioissa, ajatuksen hattaroissa. Muutoksia on tapahtunut meille kaikille vuoden aikana niin paljon, ettemme aina edes ehdi niissä kaikissa pitää toinen toisiamme, saati itseämme kartalla. Siksi toivoisinkin, että tänä jouluna ottaisitte aikaa sijoittaa itsenne siihin elämänne kartalle. Olisi ihanaa Antaa teille "omaa-aikaa" paketissa, sillä siitä olisi varmasti kaikille iloa.

Aikaa jolloin Kuulostelisitte kuka olette ja kuinka voitte? Onko olonne minkälainen. Onko joulusi tänä vuonna rauhan ja rakkauden juhla, juuri sillä tavoin kun nuo ihanat joulun pyhät  kuuluisi olla. Julistatko itsellesi joulurauhan tänään vai vasta aattona? Oletko onnellinen siinä hetkessä jossa olet? Ja mitä voisit tehdä että se onnesi löytyisi ja aikaa  tehdä ne asiat joitka tekee sinusta onnellisen. Aikaa jollon voisit olla siinä hetkessä, jossa juuri sinä tahdot, vaikka ensi juhannuksessa tai viime keväässä hetkessa 20 vuotta sitten. Aikaa paketillinen, niin suuri tai niin pieni kuin itse tahdot. Ole hyvä.

Minä julistin itselleni joulurauhan kun huomasin marraskuussa, joka vuotisen kaamosmasennukseni loppuneen 2kk potemisella, lähes kolme kuukautta aikaisemmin kuin koskaan ennen. Olen onnellinen, ja minulla on aikaa olla onnellinen.

Onnellinen siitä että istun tässä koneella ja kirjoitan toivejoulustani jota toteutan parhaillaan. Glögi on lämpiämässä ja kynttilät palaa parvekkeella, vielä ei soi joululaulut mutta Toljanteri on tänäänkin katsottu. Ja minulla on ihana kiireetön olo. Tätä toivoisin sinullekin ihana ystäväni.

Että löytäisit joulurauhan sisältäsi pakottamatta. Viis siitä vaikka se tunne syttyisi sinuun vaikka juhannuskokolla istuessasi, tai pääsiäisruohoa kylväessäsi, mutta nauti siitä rauhasta silloin. Sillä se olkoon sinun joulusi ja sen onnen tunne. Pakottamalla sitä ei tavoita, eikä pakon vuoksi onnellisuuden näyttelemisestä oma sydän sula yhtään. Jos ei joulusi tunnu saapuvan tänään ja tässä kuussa kuten "kaikille muille" niin älä murehdi suotta, lepää nauti siitä olosta missä olet. Viime jouluna "tein" joulua koko marras- ja joulukuun ja tavoitin joulumieleni vasta tämän vuoden tammikuussa. Viis siitä kuinka se kalenteriin on merkitty, tunne tulee kun tahtoo ja voimalla millä haluaa. Nauti siitä silloin. Älä pakota itseäsi siihin siksi että niin pitää tehdä.

Koska erään edesmenneen rakkaan ruusunpiikin sanoin "Ei oo pakko, jos ei taho".


Rakkaudella ja jouluisin fiiliksin Wiltsu

Kiitos.

 

Kiitos kun olet ollut elämässäni mukana.

 Lukemassa ajatuksiani ja elämässä omia polkujasi.

Toivotan sinulle valoa tiellesi, 

Ilonvälkettä sydämeesi,

 lämpimiä halauksia

 rohkaisuksi juuri silloin kun tarvitset. 

Elä rohkeudella

 ja riemulla itsesi näköinen elämä.

Kaikella onnellisuudella 

ja tunteen tuiverruksella 

mitä elämä tuo.

Ole vahva

valoisa

sitkeä 

rakastava

Ole Sinä

Tähti

kirkkaudessaan 

mykistävän kaunis.

                                              Sydämellä -W-

Ravistelua

Joskus tuntuu että sanottavaa ei ole.
Yhtään eikä kenellekkään, enää ikinä, kiitos. Ja sitten.

Tulee tavaton tarve avautua typerimmistäkin aiheista.

                          "Näin tänään ehkä maailman historian kauneimman auringonlaskun."

                         "Kerrassaan iiikks, sain viimeinkin kysyttyä siltä söötiltä kassapojalta kelloa..."

                         "Voi vilttihattu, naapuri ulkovalosarjasta viis alemmaista kynttilää on selkeesti väärällä kohtaa, Jos ne ois mun niin ainakin puoltoista milliä laittaisin ylemmäs"

Ja ennenko naapurusto lähtee siirtelemään kynttilöitään niin. Juu Ei hyvin ne on. Kauniisti, tykkään todella.(vaikka ne hiukan silmiä häikäsöökin. ; P )

Pitäisi aina Osata avautua sivaltamatta, ketään. Ja juu, siis kohteliaatkin asiat saatta sivaltaa jo kovasti kolhittua. Muutaman kerra harmistuksen kyyneleitä pudottaneena, lopulta hiukan loukkaantuneena ja saamastani palautteesta pillastuneena  ja selityksiä vaatineena, olen saanutkin selityksen jollaista en osannut odottaa.

Diplomatiaa ja minun henkilöitymän kunnioitusta. Ups. No aijemmin sanottu vaikutti arvostelulta ja kokemuksieni vähättelyltä. Siihinhän olemme yleensä tottuneet, itsemme vähättelyyn, moitteisiin ja nuljuun kohteluun. Mutta nyt nämä "otan selvää-puuskani" ovat avanneet asioita uudelleen. Samoin lähipiirini samankaltaiset "mitäs tämä tarkoittaa hyökkäykset?" 

Puolin ja toisin on ollut havaittavissa ylireagointeja ja sanakäänteiden väärin ymmärryksiä. Joko tapamme kuunnella on muuttunut, tai tapamme vastaanottaa saamamme palautetta on muuttunut, tai jopa suhtautumisemme itseemme on muuttunut. Emme jätä enää itseämme roikkumaan epätietoisuuteen, jos jokin tai jotkut kuulemamme, näkemämme ja kokemamme tilanteet vaativat tarkennusta ja selvittelyä.

Ja huomaan senkin kuinka harvoin enää kestämme epätasa-arvoisuutta ja "linssiin pissintää". Hyi hyi Soo soo tulee niin helposti ja suurella voimalla ja parrikaadeille noustaan puolesta ja vastaan välittömästi, jos joku asia nostaa sappitasoa. 

Se on mielenkiintoinen huomio ihmiselle, joka on elänyt nöyryyttä opettavassa elämänpiirissä vastarannankiiskenä. Minä yleensä olin se joka reagoin asioihin hyvinkin raivoisasti ja oikeutta vaatien kunnes tuntui että ympäristö tuli ja jyräsi hiljaiseksi. Viimeisen vuoden aikana olen  saanut hoidettua virasto-asioitani yllättävän vaivattomasti. Olen kokenut ymmärrystä ja avuliaisuutta sieltä, mistä aiemmin kohosi eteeni kohtalaisen pitkä pätkä Kiinanmuuria. Mutta kohdatessani Kiinanmuurin, olen huomannut että ympärillä on koko joukko kanssakulkijoita hakkujen kanssa, kaatamassa muuria, tai ainakin tekemässä siihen oviaukkoa josta edetä.

Niillä hetkillä kun tulee väärin ymmärryksiä, ne selvitetään useimmiten sivistyneesti ja jos se on mahdotonta tulee joku toinen ratkaisu ja tilanne lakkaa viemästä energiaa. Ja ne todelliset vääryydet. Hups heijaa, niitä todella ratkotaan isolla kädellä. Ikävä kyllä lynkkausilmapiiriä nostatetaan joka mediassa, eikä nämä ihanat twitterit ja vasepöökit suo sivuillaan sen kummenpaa rauhantyyssijaa, jos sattuu olemaan kansan vihat niskaansa saamassa.

Ja koulukiusaamis tapauksissa sanotaan että lapset ovat julmia toisilleen. Otti ja tuota, Aikuisethan heille on roolimallina, ainakin ennen olleet. Meitä kasvatettiin nöyriksi, isänmaata rakastavaksi, kohteliaiksi ja kilteiksi kaikkia kohtaan. Vastaan ei saanut väittää jne. Meidän vanhemmat kasvatettiin kunnioittamaan vanhenpiaan, palvelemaan kuuliaisesti kaikkia ja ottamaan käskyt nöyränä vastaan, toisia kasvatettiin pitämään puolensa ja tekemään työtä onnensa eteen, kel onni on sen kätkeköön, vapaan kasvattajan rakkaudenhetelmät kasvoi aikuisiksi, kaipa hekin lisääntyivät ja jatkoivat omien "rajojensa" luomista.

 Ja silti joukossa on niitä jotka tallattiin jalkoihin ja jätettiin heikompaan asemaan. Miten ihmeessä? Millaiset on meidän ihmiseksi kasvattamis-metodit? Toimivatko ne? Ja ketä he ovat nämä parrikaadeille nousevat ja oikeuksiaan vaativat ihmiset? Niitä lapsia, jotka opetettiin toimimaan oikein, kunnioittamaan itseään ja lähimmäisiään. Ja heitä jotka lapsena näkivät ettei heidän vanhenpiaan kuitenkaan opeista huolimatta, koskaan kunnioitettu tasa-arvoisena. Maailma on ollut epätasapainossa ja nyt sitä ravistellaan. Kovaa. Ja kolinalla.

Ja minusta se on reilua jos mikä.

Kumotaanko kaikki Kiinanmuurit? Muokataanko maailmasta mieleisemme ja kuka on HÄN Mies, tai Nainen, jonka mieleiseksi se lopulta tulee? Minä, sinä, hän, vai kenties Me, Te, tai He?

Minä toivoisin että Me. En usko että asiasta tarvitsisi äänestää. Ainoa, mistä ehkä haluamme äänestää, on se, millaista tasa-arvoa rakennetaan, sillä rikas ei luovu rikkauksistaan, mutta köyhä kyllä jakaisi köyhyyttään myös rikkaan koettavaksi.

Rikasta elämää Meille kaikille tasapuolisesti.

                                      -W-

En tiedä..

Ja kukapa sitä voisikaan varmuudella tietää, kuka on ja minne on matkalla ja kuinka paljon vastuksia, tai viivytyksiä on matkan varrella. Voihan olla, ettei niitä ole lainkaan, vaan kaikki on silkkaa silkkiä ja ruusun terälehtiä. Päämäärä on tärkeä mutta matkasta nauttiminen ei suinkaan ole sekään kiellettyä. Pikemminkin päin vastoin.

"Teeskentely" tuokioihini kuului joskus aikoja sitten hunajan lisäksi vain ja ainoastaan Prinsess-tee. Sen lisäksi ,että tee oli hyvää, teen lipukkeesta löyty mietelauseita. Keräilin niitä ja jollain tapaa koin niiden mietelauseiden olevan päivän "mantra" ja merkki siitä millaisella ajatuksella sen päivän asennoidun elämääni. No, aina ei mietelause pysynyt mielessä koko päivää ja silloin mietelause oli mielestäni toimimaton.

Muutama mietelause on pysynyt mielessäni vuosikaudet vaikken enää ko Prinses-teehen ole törmännytkään, vieläkö sitä tehdään? En tiedä. Saatanpa tarkistaa asian joskus kun tulee teen kaipuu. 

"Kaikki paitsi puutarhanhoito on turhaa, eikä sekään ole lopulta tärkeää" Kiinalainen sananlasku
"Elä elämäsi hymyillen, hymyile vaikka läpi kyynelten" Tuntematon. 
 
Näitä tälläisiä muistaa helposti kun olivat niin lyhyitä lauseita. Näistä lausahduksista ylitse muiden on kuitenkin ollut  "Matka muuttaa matkustajaa" 
Kolme kaunista sanaa ei "viisauden alkulähdettä" ei mitään, vain nämä sanat.

Harvinaisen todet sanat, vai voitko väittää ettei mikään matka olisi muuttanut sinua jotenkin? Tehnyt onnellisemmaksi, onnettomammaksi, harmistuneeksi tai helpottuneeksi jostakin mitä koit, näit, tunsit ja oivalsit? Surullista, jos niin on päässyt käymään, sillä jopa postinhakumatkan (kierreportaat ja pätkä rapisevaa soraa) voi olla matka, jolla voi ehtiä tapahtua SUURIA.

Vastaan tulee naapuri, jolle on ehtinyt tapahtua viimenäkemisemme jälkeen paljon ja kaikenlaista, hetken pysähdyksen aikana ehdimme kertoilla kuulumisia ja kuunnella niitä yhden lyhyen elämän verran. Jos ei ketää ihmistä osu vastaan, tulee ihailtua, tai harmiteltua säätä, mietittyä päivän ohjelmaa, ihmeteltyä postin kulku aikaa, onko naapuruston, tai oman auton parkkialueella tapahtunut mitään. Näkyykö Naapurin Rouvaa perheineen. Onko päätiellä ruuhkaa (yleensä ei...) Joko on tulossa, menossa, talvi, kesä, joulu, juhannus, tai muita koristuksia naapuruston pihapiiriin, Voi persk.... astuttua lätäkköön, mutta oi ihanuutta selvisinpä tällä kertaa kaatumatta portaista niin alas, kuin ylöskin. Ja ties mitä muita ajatuksen seulomaa vielä muuta, niitä rekisteröimättä jääneitä "tulen ja vihellän juttuja".

Tuo pieni matka noin kolmekymmentä metriä. Tai vielä lyhenpi, jos rappunaapurissa on ollut reippaanpi postin hakija, senkin matkan aikana ehtii miettiä jo paljon, "tulipa paljon/vähän postia kolinasta päätellen, mukava kun ei tarvi mennä hakemaan, kiitos T. Tulikohan Aku Ankka?" Samoin siinä ajassa voi myös tapahtua paljon, kompastua kirjoihin, kenkiin, lehtii, muihin romuihin tai olla kompastumatta niihin, Vilkaista itseään peilistä ja toivoa koko sydämestään ettei ovea tänään tarvitsisi avata ennemmin kun on saanut itsensä "ihmisen" näköiseksi...(Joskus peiliin katsova voisi toki suhtautua näkemäänsä hiukan optimistisemminkin, en ole peikko; terveisin Peilin Kuva)

Matka voi olla hyvä tai huono. Se voi olla myös kaikkea muuta ja aina se tekee muutoksia matkaajaansa, mustelmia tai hymyryppyjä. Sydämen iloja, tai suruja samalle alueelle. Mutta muuttaa kuitenkin. Ja vaikka kuinka kokisinkin, että matka on lyhyt, ei tällä ole minun maailmaani vaikutusta, en ole ainoa matkalainen. Kanssamatkustajat muuttuvat myös, minun/ sinun ansiosta, tai sinusta/minusta riippumatta. Pienikin muutos on muutos.

Vaikka se olisi vain ajatuksen tasolla, vain katseen kohdistaminen jonnekin, mitä et ennen ole katsonut, mitä et ennen ole rekisteröinyt nähneesi. Olet poikennut kaavasta ja rikkonut sen, muuttanut itsesi ja kanssakulkijasi elämää, pienellä ja huomaamattomalla teolla.Ihana muutos. Minne lie vie?

Niin kovasti toivoisin että matkustaisin kevyesti, sillä tavalla riemullisesti, että niin minä kuin kanssamatkustajani voisi kotiin tultuaan iloita siitä, että tulipa käytyä. En tiedä minne olen seuraavaksi matkalla. Tänäänkin on päivä kuljettavana ja tämä viikkokin on monia askelia täynnä. On ihana huomata, että tänään se ensimmäinen askel ei tunnu lainkaan niin vaikealta, kuin eilen, eikä määränpääkään ole enää niin kaukana, kuin vuosi sitten. Mikä se määränpää sitten on? 
                                        
                                         

En todellakaan tiedä.

                                       


                                       Mukavasti matkaillen -W- 

Voima

Isä Taivas,

Äiti Maa .

Isä Maa , Äiti Taivas.

Kuka mistäkin suunnasta kotoisin.

Kuka tähtien takaa ,tähdistä,

Kuka Maata, maan ydintä,

Sielu kivestä ,ilmasta .

Kuka mitenkin luotu.

Hellyydellä, vihalla,

Rakkaudesta, tietämättömyydestä,

Virhein tai Virheettä

Luotu.

Rakennettu elon taivalta kulkemaan

Kasvatettu kasvattamatta,

etsimään vastauksia tai ,

laitettu karttamaan niitä.

Mikä meille kullekin on

ytimemme voima

Mikä kenenkin kantava

korsi lainehilla.

Ota siipesi ja kulje,

varo niitä polttamasta lentosi innossa,

varo katkomasta tuulien voimassa

ja jos niin kuitenkin käy,

kokoa palasesi,

muista virheesi seuravassa

taistelussasi

Ole voittaja olemassaolossasi.

Taivas ja Maa

ja kaikki ympäröivä

Se voima ytimessäsi

Pyhä Pihlaja

-W-