Jokseenkin kaksijakoinen termi kuultavaksi.Ja aiheuttaa pahasti kylmää viimaa luihin ja ytimiin.Olen vuosien saatossa käynyt läpi yhden jos toisen tutkimuksen kroppani ulottuvuuksiin ja sisäiseen maailmaan. Hämmentävän usein on vastaan tupsahtanut kauhua luova nimike jollekin vaivalle ja tuskanhien kihotessa otsalle ja kauhukuvien juostessa filminauhalla silmien edessä, kuulen lääkettieteellisten sanahirviöiden jälkeen kommentin, "tästä ei tarvitse huolestua", "ei tarvitse jatkotoimenpiteitä", "tämä on ihan normaalia". "Näitä oireita on useilla" Kun kysyn mitä niille tehdään, tulee vastaukseksi jotain hyvin epämääräistä ja ympäripyöreää, niinkuin lääkärikään ei oikein tietäisi mitä tehdä.
Yksi diagnoosi on johtanut toiseen ja kolmanteen ja usein on ollut sellainen tunne ettei lääkärit tunnu edes kuuntelevan minua, vaan lukee vanhasta tottumuksesta kaikki tietokoneen uumenissa olevat yhteenvedot siitä mitä minulla on ollut ja tarjoa rauhoittavia särkylääkkeiden kera, olisin vastaanotolla minkä vuoksi hyväänsä. Tämä lääkäreiden käytös on ilmeisen Pakkoparantavaa sillä nykyään enimmäkseen koen olevani terve. Ja vaikka johonkin kohtaan sattuisikin, koettaisin kaikin tavoin vältellä lääkäriin joutumista.
Mutta toisinaan on käytävä ihan oman mielenterveyden vuoksi. Pitää saada selvyys ja varmennus omasta voinnistaan ja vaikka yleisdiagnoosikseni itse sanonkin että terve ja hyvin voiva, voi jokin mutu tai näppituntuma sanoa toista.
Siitä on jo kotva, kun itse huomasin kyhmyn rinnassani ja pelästyin sen olemassaoloa, seurasin tilannetta ja se hävisi ja huoleni sen mukana. Sen tuoma säikähdys kuitenkin laittoi yhden kiven vyörymään eteenpäin ja seuraavassa hetkessä kävin läpi naistentautien erikoislääkäreitä, tutkimus toisensa jälkeen on nyt tehty ja viimeisinpänä kokemuksena oli kuin kirsikkana kermakakkuun, se pelkäämäni mammografia ja rintojen UÄ-tutkimukset, sekä lääkäri.Kyhmyä en ollut enää tuntenut hetkeen, enkä myöskään aktiivisesti sitä ajatellut ja koin että rutiinitoimenpide päätyy kommenttiin, jos ei nyt sentään "hyvät puskurit" niin ainakin minulla on "terveet hinkit".Harmi kyllä, ei sanonut lääkäri niin. Kuvia katsellessaan hän pohti ääneen, merkkasi kohtia ruksilla ja aloitti sitten uä- tutkimukseen kehoituksella paita pois. Tutkimuksen aikana hän puhui samoista kohdista kuin mammografiassa oli merkannut ja kertoi seikkaperäisesti että tuossa ja tuossa on muutos näyttää lääketieteelliseltä termiltä, mutta tuo tuossa on muodoltaan ja väriltään erilainen. Otetaanpa ja tutkitaan mikä lääketieteellinen termi se on. Tyhjennetään se neulalla.
Siis tissikö? Ei kun lääketieteellinen termi, näyttä hyvänlaatuiselta lääketieteelliseltä termiltä.-----~^~^~^~-- -----<3--------~^~^------<3------
Tässä vaiheessa maata pötkötän tutkimuspöydällä keholtani rauhallisena ja mieli "kuuntelee" (pienesti kirkuen,) jossain tavattoman etäällä lääkäriä, joka kutsuu paikalle hoitajan ja ilmoittaa hänelle, että otetaan ja tyhjätään, pistetään neula, mieluummin sellainen keltainen -mielessäni vilahtaa, keltainen on hyvä, iloinen väri- hoitaja tulee vierelle ja kehoittaa kääntymään oikeaan asentoon niin että neula on hyvä laittaa. Piikki tuikataan puskuriin ja hermosäikeitä myöden lähtee kiputuntuman keralla viestiä että, rauha, paikalla, kaikki hyvin. Neula liikkuu ja säkenät sinkoilee kehossa lääkärin kertoessa, ettei löydös olekaan se lääkettieteellinen termi, eikä sitä voi tyhjenttää, termi muuttuu toiseksi ja ilmoitukseksi "otamme koepalan ja tutkimme tarkemmin, mutta edelleen näyttää hyvänlaatuiselta kasvaimelta, lääketieteelliseltä termiltä.Tutkitaan tarviiko jatkotoimia."
Hoitaja ja lääkäri sujahtelle ympärillä ja hetken kuluttua hoitaja juttelee minulle "Piteleppä tuota tukkoa hetki, oletko allerginen laastareille?"- Öööö, enpä usko liima-aineet hiukan ärsyttää...laastari vaihtuu sideharsolaastariksi ja puskurinsyrjä on tilkitty. "Nouse varovasti ja voit pukeutua."
Mieli askartelee edelleen hämmentävän etäällä ja pohdin, miltä mahdan lääkärin ja hoitajan silmissä näyttää, kammetessani pöydältä ylös ja pukeutuessani. Jossain määrin tunnen suurta pelkoa ja jossain määrin kiitollisuutta, että kaikki kävi niin piaan, koepala tuli otettua ja nyt edessä on odottelu tuloksista. Hyvänlaatinen, minulla on ollut aiemminkin hyvänlaatuisia tilanteita, jotka tuntui kaikkea muuta kuin hyvän laatuisilta, aiheuttamineen jatkotoimenpiteineen ja hämmentävine lääkäri/sairaalakäynteineen. Tämän hyvänlaatuisen mukana en tahdo oheistoimintoja. Jos se on hyvänlaatuinen lääketieteellinen termi, niin sen täytyy tarkoitta hyvää.Ja hyvista asioista iloitaan, ne ei tuota huolia, eikä murheita, eikä tuota kyyneliä, eikä pelkoreaktioita, vai kuinka?Tutkimuksista ja lääkärikäynnistä jäi hyvä mieli, mutta kyllä, pieni pelko on vielä takaraivossa kihnuttamassa. 1-2 viikkoa odottelen tutkimustuloksia ja niiden jälkeen päätetään jatkotoimenpiteiden tarpeista. Mietin edelleen että, jos oisin kävellyt pattitilanteeni kanssa terveyskeskuksen ovesta, olisiko minulle matkaevääksi annettu vielä hiukan rauhoittavaa, sillä moinen "ruumiistairtoamiskokemukseni" olisi saattanut herättää heissä levottomuutta. "tuo nainen yleensä raivoaa vastaanoton alusta loppuun asti, mikä sitä nyt riivaa?" Ei riivannut mikään, minua kuunneltiin ja minulle puhuttiin kuin ihmiselle. Ja kun olin epävarma lääkäri kertoi mitä tehdään ja hoiti tilanteen, eikä kysynyt minulta mikä vaivaa. Hän näki itse että olen hiukan järkyttynyt. Toimenpiteiden jälkeen lääkäri totesi, että ei ilmeisesti sattunut, joskus joillekin tekee itkuun asti kipeää. Minä kiitin ja sanoin että on tehty kivuliaanpiakin kokeita.(Tämä sattui vain kehoon. Ei sieluun, eikä itsearvostukseen.)Lääkäri toivotti hyvää jatkoa ja kertoi ottavansa yhteyttä heti kun tulokset tulee. Sanoi myös uskovansa että asia hoituu hyvin.
Hyvin kiitollinen olen tästä kokemuksesta olla potilas, jota arvostetaan ja joka sai säilyttää itsearvostuksensa ja jota ei pidetty paniikkihäiriöisenä hermorauniona, eikä saatettu sellaiseksi tutkimustenkaan aikana. Ihmisen keho on pyhä asia ja sen vaivat on mitä moninaisemmat, kun meistä jokainen on sekä terveydessään, että sairastuessaan yksilö. Ihanaa että tämä minua hoitanut lääkäri ja hoitaja muistivat sen.
Lämmin Kiitos Mehiläisille. Hyviä uutisia odotellen -W-
JK. Tänään 14.1.14 Pakkupakkasessa lenkkeillessäni puhelinlinjoja myöden tuli melkeinpä kyyneliin ilahduttava varmennus, ei vakavia solumuutoksia eikä mitään syöpään viittaavaa. Kyhmy on hyvänlaatuinen ehkä tulehduksen aiheuttama myoma eikä vaadi jatkotoimenpiteitä. Tämän tiedon vuoksi kannatti jännittää. Olen todella onnekas. Voisipa kaikki sanoa samoin. Mutta tämän kokemuksen opettamana, aion tutustua puskureideni rakenteisiin huomattavasti tarkemmin ja suosittelen samaa kaikille muillekin. Vaikka rintasyöpä luokitellaan naisten yleiseksi syöpäsairaudeksi, niin tiedoksi vaan hyvät herrat sitä esiintyy myös miehillä. Joten Puskurit rottingille joka sorkka, tässä kehossa mennään ihan kohdusta hautaan saakka, joten pidetäänpä siitä ilolla ja rakkaudella huolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti