En tiedä..

Ja kukapa sitä voisikaan varmuudella tietää, kuka on ja minne on matkalla ja kuinka paljon vastuksia, tai viivytyksiä on matkan varrella. Voihan olla, ettei niitä ole lainkaan, vaan kaikki on silkkaa silkkiä ja ruusun terälehtiä. Päämäärä on tärkeä mutta matkasta nauttiminen ei suinkaan ole sekään kiellettyä. Pikemminkin päin vastoin.

"Teeskentely" tuokioihini kuului joskus aikoja sitten hunajan lisäksi vain ja ainoastaan Prinsess-tee. Sen lisäksi ,että tee oli hyvää, teen lipukkeesta löyty mietelauseita. Keräilin niitä ja jollain tapaa koin niiden mietelauseiden olevan päivän "mantra" ja merkki siitä millaisella ajatuksella sen päivän asennoidun elämääni. No, aina ei mietelause pysynyt mielessä koko päivää ja silloin mietelause oli mielestäni toimimaton.

Muutama mietelause on pysynyt mielessäni vuosikaudet vaikken enää ko Prinses-teehen ole törmännytkään, vieläkö sitä tehdään? En tiedä. Saatanpa tarkistaa asian joskus kun tulee teen kaipuu. 

"Kaikki paitsi puutarhanhoito on turhaa, eikä sekään ole lopulta tärkeää" Kiinalainen sananlasku
"Elä elämäsi hymyillen, hymyile vaikka läpi kyynelten" Tuntematon. 
 
Näitä tälläisiä muistaa helposti kun olivat niin lyhyitä lauseita. Näistä lausahduksista ylitse muiden on kuitenkin ollut  "Matka muuttaa matkustajaa" 
Kolme kaunista sanaa ei "viisauden alkulähdettä" ei mitään, vain nämä sanat.

Harvinaisen todet sanat, vai voitko väittää ettei mikään matka olisi muuttanut sinua jotenkin? Tehnyt onnellisemmaksi, onnettomammaksi, harmistuneeksi tai helpottuneeksi jostakin mitä koit, näit, tunsit ja oivalsit? Surullista, jos niin on päässyt käymään, sillä jopa postinhakumatkan (kierreportaat ja pätkä rapisevaa soraa) voi olla matka, jolla voi ehtiä tapahtua SUURIA.

Vastaan tulee naapuri, jolle on ehtinyt tapahtua viimenäkemisemme jälkeen paljon ja kaikenlaista, hetken pysähdyksen aikana ehdimme kertoilla kuulumisia ja kuunnella niitä yhden lyhyen elämän verran. Jos ei ketää ihmistä osu vastaan, tulee ihailtua, tai harmiteltua säätä, mietittyä päivän ohjelmaa, ihmeteltyä postin kulku aikaa, onko naapuruston, tai oman auton parkkialueella tapahtunut mitään. Näkyykö Naapurin Rouvaa perheineen. Onko päätiellä ruuhkaa (yleensä ei...) Joko on tulossa, menossa, talvi, kesä, joulu, juhannus, tai muita koristuksia naapuruston pihapiiriin, Voi persk.... astuttua lätäkköön, mutta oi ihanuutta selvisinpä tällä kertaa kaatumatta portaista niin alas, kuin ylöskin. Ja ties mitä muita ajatuksen seulomaa vielä muuta, niitä rekisteröimättä jääneitä "tulen ja vihellän juttuja".

Tuo pieni matka noin kolmekymmentä metriä. Tai vielä lyhenpi, jos rappunaapurissa on ollut reippaanpi postin hakija, senkin matkan aikana ehtii miettiä jo paljon, "tulipa paljon/vähän postia kolinasta päätellen, mukava kun ei tarvi mennä hakemaan, kiitos T. Tulikohan Aku Ankka?" Samoin siinä ajassa voi myös tapahtua paljon, kompastua kirjoihin, kenkiin, lehtii, muihin romuihin tai olla kompastumatta niihin, Vilkaista itseään peilistä ja toivoa koko sydämestään ettei ovea tänään tarvitsisi avata ennemmin kun on saanut itsensä "ihmisen" näköiseksi...(Joskus peiliin katsova voisi toki suhtautua näkemäänsä hiukan optimistisemminkin, en ole peikko; terveisin Peilin Kuva)

Matka voi olla hyvä tai huono. Se voi olla myös kaikkea muuta ja aina se tekee muutoksia matkaajaansa, mustelmia tai hymyryppyjä. Sydämen iloja, tai suruja samalle alueelle. Mutta muuttaa kuitenkin. Ja vaikka kuinka kokisinkin, että matka on lyhyt, ei tällä ole minun maailmaani vaikutusta, en ole ainoa matkalainen. Kanssamatkustajat muuttuvat myös, minun/ sinun ansiosta, tai sinusta/minusta riippumatta. Pienikin muutos on muutos.

Vaikka se olisi vain ajatuksen tasolla, vain katseen kohdistaminen jonnekin, mitä et ennen ole katsonut, mitä et ennen ole rekisteröinyt nähneesi. Olet poikennut kaavasta ja rikkonut sen, muuttanut itsesi ja kanssakulkijasi elämää, pienellä ja huomaamattomalla teolla.Ihana muutos. Minne lie vie?

Niin kovasti toivoisin että matkustaisin kevyesti, sillä tavalla riemullisesti, että niin minä kuin kanssamatkustajani voisi kotiin tultuaan iloita siitä, että tulipa käytyä. En tiedä minne olen seuraavaksi matkalla. Tänäänkin on päivä kuljettavana ja tämä viikkokin on monia askelia täynnä. On ihana huomata, että tänään se ensimmäinen askel ei tunnu lainkaan niin vaikealta, kuin eilen, eikä määränpääkään ole enää niin kaukana, kuin vuosi sitten. Mikä se määränpää sitten on? 
                                        
                                         

En todellakaan tiedä.

                                       


                                       Mukavasti matkaillen -W-