Väärä järjestys.

 Sinä kierrät kädet ympärillesi,
kuin halaukseen,
tai toivoen, että sillä tavoin,
saisit liitokset pitämään
vielä hetken itseäsi koossa.

Maailma on sekava
se on täynnä jotain, mihin
mikään aiemmin koettu,
 ei sinua valmistanut.

Hiekkalaatikon reunalla
oli turvallista, siihen asti kun 
se iso poika tuli ja heitti kivellä.
Lapsen kehtoa,
 keinutti onnellinen käsi,
kunnes kehto tyhjeni.

Aikuinen sinussa,
käpertyi kuin lapseksi jälleen,
kun hyvästelit jotain,
jonka pois luisumista,
ei lueta Luonnonlaiksi.

Väärä järjestys.
Ei äidit ja isät saata
lapsiaan viimeiselle matkalle.
Eihän?

Ja kuitenkin,
kun niin teemme,
sydän kantaa kalleinta
aarrettaan mukanaan
koko elämän.

Rakas, raskas,
on taakka, jota kannat.
Voimaa tiellesi,
tuokoon se eletty elämä,
ilolla ja valolla täytetty.


~W~