Kun voi valita.

Surun ja huolten linnut lentävät yli pääsi.

Niille et voi mitään,

mutta voit estää niitä pesiytymästä hiuksiisi. Näin kirjoitti tuntemattomaksi jäänyt ajattelija. Mietelause päätyi Prinses-teepussiin, joiden "hajatelmia" minä keräsin. Kovin montaa mietelausetta minä en ulkoa muista, mutta tämä jäi pysyvästi lohtulauseeksi. Ja se on tuonut useampia ajatuksen lankakeriä mieleeni.

Lause oli minusta viisas, pidin linnuista, kaikenlaisista linnuista, vaikkakin korppeja ja naakkoja pidin huonontuurin tuojina, siihen asti, kunnes löysin niissä asuvan viisauden ja oppivaisuuden.

On vaikea erottaa, mikä linnuista oli surua, tai huolta, kun kaikki näkemäni linnut, oli iloa täynnä, sirkutusta ja iloisia hypähdyksiä, huoletonta lörpöttelyä, tai arvokasta, herrasmiesmäistä käytöstä.

Ne lensi taitavasti taivaalla ja pyrähteli puun oksilla ja kulki tiellä edelläni ja perässäni, eikä niistä kukaan tahtonut pesiytyä hiuksiini. Ehkäpä ne surun ja huolen linnut, on niiden iloisesti sirkuttelevien lintusten varjoja, niitä jotka ei niin usein pääse valon polulle, vaan jää huomaamattomiksi ja siksi surulinnuiksi hämärään. Mielenvarjoja, joita ihmiset ei puhalla ulos päästään, vaan jättää "ullakolle" muka-unohduksiin. Siellä ne varjoissa, muokkaantuvat ja kasvavat valtaviksi. Levittävät siipensä ja pimentävät joka kohdan ihmismielestä. Saavat synkkyytensä todeksi ja muuttavat ihmisen ympärillään yönmustaksi. Korppi on komea ja maaginen lintu, vaikka se on yönmusta, ei se koskaan mielestäni ollut synkkä, ennemminkin ajattelin sen olevan viisas ja kekseliäs. Mutta tämä ihmismielen mustalintu, se estää kaiken luovuuden, ilon ja pienetkin huvitukset ja kahlitsee ihmisen sydäntä myöden liikkumattomaksi tervaksi. Älä anna niiden pesiytyä hiuksiisi, älä mieleesi. Ota hiuksillesi ja mieleesi asumaan mieluummin Kolibrit, tai Arapapukaijat, ja anna niiden tehdä mieleesi värit ja liikkeet, jotka tuo ilon ja onnen koko ihmisyyteesi. Kun voi valita, onko lasi puoliksi tyhjä, vaiko puoliksi täysi, voi valita myös mielensä linnut. Minä otan onnen ja ne linnut, joiden varjotkin valaisee mielen.

Rakkaudella ~W~