Eräs ystäväinen pohdiskeli kuluneen vuosikymmenensä tapahtumia ja lukiessa hänen tapahtumiaan, alkoi hengästyttää ja tuli hetkellisesti olo, että voi hitsi, taas yksi vuosikymmen, niin etten mitään saanut aikaan.
Aloin jo kirjottaa tuota toivotonta ajatustani vastaukseksi hänen pohdintojen jatkoksi. Sitten päässä sanoi joku, *STOP ! Ootappas ja ajatteleppas uusiksi!* Tässä sen uudelleen ajattelun tulos.
Tuota listaa lukiessa, tulee hengästynyt olo. Mutta, jos noin vuosikymmenenä ajattelee omaa elämäänsä, niin kyllä siihenkin jotain mahtui. Tein ja lähetin tähtiä taivaalle. Sanoin hyvästit lapsihaaveille. Opettelin uuden ammatin. Perustin yhden naisen yrityksen. Kaipa siinä sivussa, tuli rakenneltua eheänpi ihminenkin itsensä sisälle. Se on ihan saavutus sekin. Minulle se riittää. Ensi vuosikymmen, voi siis rauhassa yllättää mukavuuksillaan, sillä, kun ei vielä tarvinut liittyä itse tähtien joukkoon, voi jokaisen uuden päivän ajatella silkkana voittona
Aloin jo kirjottaa tuota toivotonta ajatustani vastaukseksi hänen pohdintojen jatkoksi. Sitten päässä sanoi joku, *STOP ! Ootappas ja ajatteleppas uusiksi!* Tässä sen uudelleen ajattelun tulos.
Tuota listaa lukiessa, tulee hengästynyt olo. Mutta, jos noin vuosikymmenenä ajattelee omaa elämäänsä, niin kyllä siihenkin jotain mahtui. Tein ja lähetin tähtiä taivaalle. Sanoin hyvästit lapsihaaveille. Opettelin uuden ammatin. Perustin yhden naisen yrityksen. Kaipa siinä sivussa, tuli rakenneltua eheänpi ihminenkin itsensä sisälle. Se on ihan saavutus sekin. Minulle se riittää. Ensi vuosikymmen, voi siis rauhassa yllättää mukavuuksillaan, sillä, kun ei vielä tarvinut liittyä itse tähtien joukkoon, voi jokaisen uuden päivän ajatella silkkana voittona
Tuo kommenttikin tuntui riittämättömältä pohdinnalta, joten oli pakko alkaa jalostaa tätä ajatusta ja sitä mitä kaikkea omaan, taakse jäävään vuosikymmeneeni mahtui. Mitä kokonaiseen ihmisikään mahtui? Jollain tapaa tuntui, että viimeisen vuosikymmenen olen korjannut ja parannellut, edellisten vuosikymmenten tekemiä haavoja. Niin lyhyt on ihmisen muisti, että ihan kaikkea tuskin saan tähän listattua, mutta yritetään. Aloitetaan tärkeimmästä.
Tappelin pitkään terveyteni kanssa. Niin mielenterveyteni, kuin fyysisen terveyteni kanssa. Masennus, uupumus, kilpirauhasvaivat, jatkuva päänsärky, stressi, homepölykeuhko, muut allergiat, paniikkihäiriöt, polvi, nilkka vammat, murtuneita varpaita ja selkävammoja, tiltit, sanoinko jo uupumus ja masennus, aivoverenkiertohäiriö, vatsahaava, refluksioireet, oheistuotteena ylipaino ja nivelkivut. ...Silkkaa helvettiä ja samaan aikaan todellista tappelua, tulla hyväksytyksi vaikka sairastaakin. Ja kyllä, verrattuna toisiin pääsin varmaankin vähällä. En silti vertaile, nämä oli minulle ihan riittävä taakka, en tahdo enenpää tätä lajia.
Ja kaiken keskellä Minusta tuli Minä. Hankala ja mihinkään sopimaton ihminen, joka alkoi pistää kampoihin, entistä enemmän, aina ja kaikkialla. Entistä palavammin. Välillä kovaäänisesti ja toisinaan hiljaa hammasta purren. Vetäytyi, kun siihen oli tarve ja alkoi näkyä, kun piti sitä parenpana. Ja tiedän hyvin, että se varmasti kävi kanssatallaajien hermoille. En pyytele anteeksi, tekin kävitte toisinaan minun hermoille, joten, kaikella rakkaudella, olemme tasoissa.
Minun sisällä syttyi valot. Päivämäärää en enää muista, mutta sen muistan, että erään kauniina päivänä minä aloin haluta ihan eri asioita kun ennen. Samoja kuitenkin, kuin joskus, jossakin toisessa ajassa. Sisällä alkoi tapahtua paranua. Silloinkin, kun kaikki meni pieleen, huomasin, ettei niin pieleen, kuin joskus aiemmin. Minun nimeni löytyi, minun ääneni löytyi, minun perheeni löytyi, jokainen omalla tavallaan, mutta monta asiaa jouduin hyvästelemään, samalla kun löytyi uusia asioita. Hyvästelemään joutuu aina, jos ei hyvästellä, ei tunne jälleen näkemisen riemua. Se kuuluu samaan kategoriaan erään ystäväni viisauden kanssa."Ilman lähtemistä, ei tunne palaamisen riemua."
Ja kaiken keskellä Minusta tuli Minä. Hankala ja mihinkään sopimaton ihminen, joka alkoi pistää kampoihin, entistä enemmän, aina ja kaikkialla. Entistä palavammin. Välillä kovaäänisesti ja toisinaan hiljaa hammasta purren. Vetäytyi, kun siihen oli tarve ja alkoi näkyä, kun piti sitä parenpana. Ja tiedän hyvin, että se varmasti kävi kanssatallaajien hermoille. En pyytele anteeksi, tekin kävitte toisinaan minun hermoille, joten, kaikella rakkaudella, olemme tasoissa.
Minun sisällä syttyi valot. Päivämäärää en enää muista, mutta sen muistan, että erään kauniina päivänä minä aloin haluta ihan eri asioita kun ennen. Samoja kuitenkin, kuin joskus, jossakin toisessa ajassa. Sisällä alkoi tapahtua paranua. Silloinkin, kun kaikki meni pieleen, huomasin, ettei niin pieleen, kuin joskus aiemmin. Minun nimeni löytyi, minun ääneni löytyi, minun perheeni löytyi, jokainen omalla tavallaan, mutta monta asiaa jouduin hyvästelemään, samalla kun löytyi uusia asioita. Hyvästelemään joutuu aina, jos ei hyvästellä, ei tunne jälleen näkemisen riemua. Se kuuluu samaan kategoriaan erään ystäväni viisauden kanssa."Ilman lähtemistä, ei tunne palaamisen riemua."
Jos 2010 olisi joku ennustanut miten seuraavat 10v sujuu olisin luultavasti epäillyt kommentoijaa seonneeksi, jos oisin uskonut häntä, olisin luovuttanut kokonaan. Mutta en uskonut, enkä luovuttanut. Tein käsitöitä, huomasin olevani ihan osaava ihminen, kokosin palapeliä nimeltä Wilhelmiina. Luultavasti miljoonan palan palapeli, ei vieläkään edes likipitäin valmis, mutta se liikkuu nauraa ja iloitsee jo. Sen sisällä on hyvä olla ja pohtia syvällisiä.
Se kelpaa yllättävän moneen asiaan, eikä sen arvostus ole enää kiinni siitä, onko se pukeutunut ajanhengen mukaisesti, tai onko sen pankkitilillä rahaa. Se on pudottanut ympäriltään suhteellisen monta panssarikerrosta ja sen sydän on parsittu kokoon.
Kun se ei sopinut normaaliin laatikkoon, se teki itselleen sopivamman boksin ja alkoi omaksi itsekseen. Nyt Sillä on ammatti ja työ ja työpaikka ja ihan oikeita ja ansaittuja vapaapäiviä. Sellaisina päivinä se vetää peiton päälleen ja lukee kirjoja, nukkuu, syö ja hemmottelee itseään, sisäistä lastaan ja uskomattoman lapsekasta aikuista itsessään. Se on liikaa monille ihmisille ja ihan liian vähän toisille ihmisille. Itselleenkin toisinaan, mutta se on oppinut, että ei pidä vaatia liikaa. Ja koska joillekin ihmisille se on hyvä just näin. Se haluaa olla sitä jatkossakin.
Ja samalla kun se muistaa, että näin on hyvä, se muistaa, että jos tekee liikaa ja yrittää liikaa, se palapeli hajoaa, ja se hajoaminen tämmöisessä ihmiskehossa tekee yllättävän kipeää, ja sen kokoon kursimiseen menee likipitäen koko elämä. On mukavanpaa elää ehjänä, vaikka saumat harsittuna, kuin koko molla riekaleina.
Ja jos sen oppi yhdessä vuosikymmenessä, niin miten paljon sitä voikaan oppia seuraavassa?
Rakkaudellista ja Riehuvan Roihuavaa ensimmäistä 20-lukua tähän vuosituhanteen, Nauttikaa rakennustöistä ja tehkä hyvä ihminen.
Virnuillen
~Wilhelmiina~
Se kelpaa yllättävän moneen asiaan, eikä sen arvostus ole enää kiinni siitä, onko se pukeutunut ajanhengen mukaisesti, tai onko sen pankkitilillä rahaa. Se on pudottanut ympäriltään suhteellisen monta panssarikerrosta ja sen sydän on parsittu kokoon.
Kun se ei sopinut normaaliin laatikkoon, se teki itselleen sopivamman boksin ja alkoi omaksi itsekseen. Nyt Sillä on ammatti ja työ ja työpaikka ja ihan oikeita ja ansaittuja vapaapäiviä. Sellaisina päivinä se vetää peiton päälleen ja lukee kirjoja, nukkuu, syö ja hemmottelee itseään, sisäistä lastaan ja uskomattoman lapsekasta aikuista itsessään. Se on liikaa monille ihmisille ja ihan liian vähän toisille ihmisille. Itselleenkin toisinaan, mutta se on oppinut, että ei pidä vaatia liikaa. Ja koska joillekin ihmisille se on hyvä just näin. Se haluaa olla sitä jatkossakin.
Ja samalla kun se muistaa, että näin on hyvä, se muistaa, että jos tekee liikaa ja yrittää liikaa, se palapeli hajoaa, ja se hajoaminen tämmöisessä ihmiskehossa tekee yllättävän kipeää, ja sen kokoon kursimiseen menee likipitäen koko elämä. On mukavanpaa elää ehjänä, vaikka saumat harsittuna, kuin koko molla riekaleina.
Ja jos sen oppi yhdessä vuosikymmenessä, niin miten paljon sitä voikaan oppia seuraavassa?
Rakkaudellista ja Riehuvan Roihuavaa ensimmäistä 20-lukua tähän vuosituhanteen, Nauttikaa rakennustöistä ja tehkä hyvä ihminen.
Virnuillen
~Wilhelmiina~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti