Hiljaa
astelee,
Joulu, polkua pitkin,
tietä
mutkaista kulkee,
tekee
työtä,
kaiken
yötä, jotta
perille
ehtisi,
Askelin
kiireettömin kulkee kuitenkin,
Joulu
Rauha,
hiljainen
henkäys,
hämärän
rajalla.
Viis
veissaa, onko lunta,
pakkasta,
tahi
tähtein kirkkautta.
Viis veisaa,
onko nurkat nuohottu,
lahjat paketoitu,
ruoka kaupasta kannettu,
Viis veisaa,
onko nurkat nuohottu,
lahjat paketoitu,
ruoka kaupasta kannettu,
vaivalla
väännetty,
jouluista
laatikkoa,
vai
pyttipannua pinaattivellillä.
Viis
veisaa ihmisen kiireestä,
touhun
tohinasta Joulu.
Se
tulee kun on tullakseen,
kulkee
aikansa,
on
paikalla kun ehtii.
Aina
ajallaan.
Perille
saapuessaan,
se
täyttää kuitenkin
jokaisen
sydämen,
tunteeseen
hyvään.
Jo
tuli Joulu,
tuli
rauha.
Toivotti
kaikkea
hyvää.
Onnen
mielelle ja sielulle.
Viis
siitä, vaikken juoksisi kuin muut,
viis
siitä, ettei kiehu sappi,
eikä
maksa, laatikoita varten,
ei
peity paperein paketit,
ei
lennä mieleni, kuin raketit,
en
sinkoile avaruuteen asti,
kun
"sekin unohdin!!!!".
Vietän
joulun minunlaisen,
kiireettömän,
laiskanlaisen,
en
hamstraa, vatkaa,
vaivaa,
käännä.
En
siivoo, huhki,
maata
käännä,
vaan
viltin niskaan viskaan,
käyn
joulustani nauttimaan.
Tee
kuten Joulusi paras on,
nauti
ja ole huoleton,
sydän
kun tuntee,
Onni
on tässä,
Ollaan
tärkeimmän ytimessä.
Ihanaista
joulun taikaa Kaikille
T: Wilhelmiina ja Kattilan väki, sekä MiWin Möyhimö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti